Huh huh Mikä talvi.
Maastolenkillä Oskarin kanssa tuntui hetken, että suomenpolle hyytyy hankeen! Lähdin erästä auraamatonta peltotienpätkää ratsastamaan oikaistakseni tallille. Tietä on noin puolikilsaa. Noin sata metriä hangessa puskettuamme aloin miettiä vakavasti takaisin kääntymistä, kun hevonen polki parhaillaan lähes ryntäitä myöten hangessa. Pysähtyi pari kertaa jo hengähtämäänkin ja keräämään voimia lisää, puskeakseen eteenpäin. Siinä vaiheessa olin jo kääntyä. Mutta onneksi sitten helpotti. Mä kun oon aina ajatellu et jos ei autolla niin hevosella...
Oisko lunta jo riittävästi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti