Mustia tilattiin, kermanvärisiä saatiin.

Keskiviikko iltana mittasin Napin lämmön ja se oli laskenut 37,1asteeseen ja odottelu alkoi. Yöllä n. klo. 24 se herätti läähättämällä ja kököttämällä petinsa nurkassa istuen selkä seinää vasten lysyssä. Avautumisvaihe alkoi. Jäljistä päätelen petiäkin oli pikkuisen pedattu. Päätin siirtyä sen kanssa pentuhuoneeseen, jotta muu perhe ei heräisi. Yö oli  levoton ja uneton. Läähättelyä, vapinaa hieman petaamista, selällään rentoutumista, ajoittain torkkumista, päättipä se istua kököttää paikallaan yhdessä asennossa lähes kolme tuntia ja läähättää ja tutista ajoittain. Tarpeille mentiin yön aikana pari kertaa hihnan kanssa. Ja kakkaa punnerrettiin joka kerta. Sama meininki jatkui seuraavana päivänä. Nappi suoriutui vaiheesta vailla huomattavia kipuja, mielestäni melko rauhallisesti. Odottelu vaan tuntui ikuisuudelta. N. 19 tunnin kuluttua ensimmäisistä synnytyksen merkeistä alkoi ensimmäiset näkyvät supistukset. Touhu näytti hyvin työläältä ja hankalalta ja mielessä pyöri pelko, että sujuuko kaikki hyvin? Mahtuuko pentu syntymään? Kuinka kauan on turvallista odottaa? Kun toinen vaan punnertaa ja punnertaa ja mitään ei tapahdu? Pentupeti ei tässä vaiheessa kelvannut Napille vaan paikkaa vaihdettiin  makuutyynyn pältä paljaalle lattialle ja sieltä tarkkailijan petiin. Kun voimakkaat supistukset oli jatkuneet 50minuuttia syntyi tarkkailijan petiin punnerruksen tuloksena "tulppa". Pallukka täynnä sikiövettä. Tämä hotkaistiin kiireenvilkkaa. Tästä tunnin ja 40minuutin kuluttua syntyi työlään punnerruksen tuloksena vaivalloisesti ensimmäinen pentu. Joka oli VALKOINEN! En hetkeen tiennyt mitä sanoa! Hoin vain ystävälleni joka oli avustamassa tarpeen tullen; MITEN se VOI olla valkoinen? :) Nappi tarttui pennun puhdistuksen hommiin äidillisen tarmokkaasti. Napanuoran katkaisu näytti hurjalta. Näytti siltä, että kohta pentu on vailla takajalkoja tai häntää, kun emo hotkaisee pennusta palan napanuorta jyystäessään. Mutta hyvin säilyi kaikilla seuraavillakin pennuilla jalat ja häntä tämän käsittelyn jälkeen. Hiukan jouduin parin pennun napanuoran tynkää puristamaan verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Mutta tuskin ne olisi verenhukkaan kuolleet vaikka en olisi tätä tehnyt. Ensimmäisen poika pennun  paino oli 190g. Seuraava pentu syntyi tunnin ja 12 minuutin kuluttua. Että odottavan aika on pitkä! Seuraava tuleva pentu näkyi pitkään synnytyskanavassa. Olin entistä enemmän ymmällä.. enkä enää voinut muuta kuin hihitellä että hyvänen aika: Kaksi valkeaa schipperkeä, mutta samalla olin huolestunut ja mietin, että tuleeko se sieltä lainkaan ja voiko pentu hyvin, kun on pitkään puristuksissa.
Napin ponnistellessa se ei vaikuttanut kivuliaalta, lähinnä touhu vaikutti tuhottoman vaivalloiselta. Pentu oli edellistä pienempi ja painoi 160g. Eikä ollut yhtä elinvoimaisen ja terhakan oloinen kuin ensimmäinen. Tämäkin kyllä liikkui hyvin ja alkoi hyvin hengittämään ja hapuili kohti emoa. Mutta ei onnistunut tarttumaan nisään. Avustin pentua miten pystyin, mutta tuloksetta. Pentu sai ehkä nisän suuhun, mutta ei ottanut kunnon imuotetta.
Ulkona oli kova pakkanen ja huoneen ilma rupesi tuntumaan viileältä vaikka, vieressä oli leivinhellan muuri ja toisella puolella huonetta patteri. Pennut tuntuivat hiukan viileiltä käteen ja lämmitimme pentuja lämpömaton ja jyvätyynyn avulla. Ja lämmetessään tämä pienempikin poika terhakoitui enemmän. Napilla oli seesteisempää. Pitkään Nappi oli rennompi ja vailla supistuksia, kunnes melko nopeasti tunnin ja viiden minuutin kuluttua syntyi musta poika. Joka painoi 200g. ja oli hyvin elinvoimainen.
Viimenen neljäs fawn värinen tyttö pentu syntyi tästä puolentunnin päästä. Tyttö painoi 160g ja oli liikkuvainen. Tässä vaiheessa päätin, että huoneeseen on asennettava portin tilalle ovi, jotta saadaan lämpötilaa nostettua huomattavasti, kun pakkanen ulkona verotti talon lämpöjä, kun ilmalämpöpumppuakaan ei voinut pitää kovan pakkasen vuoksi päällä. Leivinhellanmuuri hohkasi kuumana, mutta sen lämpö ei riittänyt. Onneksi ovi oli likettyvillä. Saatiin ovi paikalleen, niin johan rupesi huoneen lämpötila nousemaan.. vaikka oli talon lämpimin paikka ei lämpötila riittänyt.
Kolme pennuista söi hyvin ja näytti että niillä on suu täynnä emoa, mutta pieni poika vain mussutteli ja pyöri nisien ympärillä ja hakeutui pois nisiltä hännän alle.
Apu ei auttanut. Päinvastoin suu meni vain tiukempaan kiinni kun yritin sitä tissille ohjata. Välillä se kuitenkin jonkun tissin hiukan suuhunsa sai ja sitä lussutteli, mutta väärällä imuotteella. Ei auttanut kuin luottaa pentu emon hoivaan ja toivoa parasta, ehkä se hönää kun aikansa yrittää.
Ennen puoli kolmea vaihdettiin pesään puhtaat aluset ja käytettiin Nappi ulkona. Tarjosin Napille hiukan syötävää, jota se ei huolinut.. jälkeisissä oli ollut riittävästi. Annoin sen syödä kaikki. Eikä ainakaan vielä ole kuralle mennyt. Pieni poika ei vieläkään imenyt kunnolla.
Yritin tutkia sitä enkä löydä siitä muuta vikaa kuin sen, että sillä ei ole kunnon imemisrefleksiä. Suu on kiinni kuin liimattuna kun sitä yritti tutkia. Hiukan, kun väkisin pikkurillin pään pujotti suuhun sitä vaimeasti imi... mutta ei mitenkään voimakkasti.
Kellon lähestyä kolmea kävin pentupesän viereen nukkumaan ja heräsin puolentoista  tunnin kuluttua siihen, että Tomi lähtee töihin ja Minka itkee. Tarkistin pentujen ja Napin tilanteen; yritin auttaa pientäpoikaa taas tissille ja että poikaset ovat lämpimiä.. ja totta tosiaan huone oli lämmin! Nappi oli hiukan tuskaantuneen näköinen lämpötilaan. Sitten minun oli mentävä hoitamaan tyttöä. Nukuin parisen tuntia tytön kanssa ja heräsin aamulla Nappia ja pentuja vahtimaan. Pienipoika ei syönyt vieläkään kunnolla. :(
Vein Mikon aamulla kerhoon ja sillä välin hoidin perheen töitä  ja pentukodon tarpeita ja soittelin parille tutulle kysyäkseni miten voisin yrittää auttaa tuota huonosti imevää pentua. Soitin myös eläinlääkärille. Pentu on kuitenkin vielä liikkuvainen ja kovasti pyrkii emon läheisyyteen. On sen pakko olla saanut jotakin syötyä? Olisi jo muuten selkeästi heikommassa kunnossa. Mutta jäi tissitaistelussa muiden jalkoihin reilusti, eikä ime kunnolla.

Hain apteekista Puppyboosteria ja annoin sitä ja ostin myös emon maidon korviketta, jota yritin juottaa mukana tulevalla tuttipullolla tuloksetta. Löysin lääkeruutan jonka avulla onnistuin antamaan hiukan korviketta pennulle ja sain sen nielemään vähän. Tätä nyt sitten yritän pari päivää silloin tällöin. Tuen sitä korvikkeella ja boosterilla.
Toivottavasti rupeaa vahvistumaan ja oppii syömään. Muuten siitä ei ole eläjäksi. Eläinlääkäri sanoi, että joskus ne on vaan hiukan kehittymättömiä eivätkä osaa toimia ja tarvivat tukea ja kasvaavat silti kunnon koiriksi.. tai sitten siinä on jotakin muuta vikaa ja se ei rupea imemään ja menehtyy.

Juuri kävin katsomassa sen touhuja. Kovasti on yritystä. Ja onnistui taas saamaan nisän suuhunkin. Mutta kunnon imua ei vieläkään näy. Mutta on se liikkuvainen.
Pieni fawn tyttökin jää tissitaistelussa hiukan pojille jälkeen. Mutta en vielä ole siitä kovin huolestunut. Sen olen sentään nähnyt imevän kunnon otteella.