Rääpäle sinnitellyt yön yli. Kahdella korvikekerralla. Mahdollisuudet selvitä tuntuu vähiltä. Ja mietityttää tekeekö oikein syöttämällä sille korviketta näin pitkittämällä sen elämää johon se ei itse kykene? Vai pitäisikö luonnon antaa hoitaa asia tai lopettaa pentu itse tai lääkärin toimesta? Jos se jää henkiin, kasvaako siitä terve pentu? Entä jos pidän sitä turhaan hengissä ja esim. 5 viikon iässä se joudutaan lopettamaan jonkun synnynnäisen vian vuoksi? Huoh! Nyt, kun se saa korviketta, se ei enää niin aktiivisesti yritä saada nisältä maitoa. On kyllä muiden joukossa, hakeutuu hyvin emän lähelle ja emä ei sitä hyljeksi. Hamuaa nisiä, mutta tehottomammin kuin ennen. On rauhallisempi, eikä tohota niin paljon. Pää on alkanut hiukan pyöristymään, mutta muut pennut ovat jo paljon suurempia ja vakaampia. Soitin Mäntsälään lisääntymiseen erikoistuneelle eläinlääkäriasemalle ja kysyin mielipidettä ja neuvoja. Kehoitettiin yrittämään viikonlopun yli ja jos pentu ei lähde kehittymään maanantaihin mennessä tulemaan maanantaina vastaanotolle. Sanoi, että saattaa olla käynnistymishitautta ja siksi kannattaa yrittää vielä hetki. Oma ajatukseni on, että jos se ei maanantaihin mennessä ala selvästi kehittyä vien pennun lopetettavaksi. Ja samalla tutkitutan pennun jos vika löytyisi. Jos lähtee kehittymään vien ensi viikolla eläinlääkäriin silti tutkittavaksi.  Jos tulee kivuliaaksi lopetutan heti.
Nyt päivällä korvike vajaan kahden tunnin välein. Lisäksi Puppybooster nyt päivällä ja myöhään illalla yötä varten. Syö nyt suurempia annoksia, joten  uskoisi painon alkaa kehittyä edes jotenkin. Yön aikana oli paino laskenut taas 130grammaan illan 140grammasta. Pienen hoito on psyykkisesti raskasta ja tuntuu monesti pitkitetyltä saatto hoidolta. Mutta pieni toive pennun kehittymisestä selviytyjäksi antaa vielä voimia yrittää hetken. Mahdollisuudet ovat liian pienet. Pelkkä hulluus saa yrittämään.

Muut Pennut ovat pontevia, terhakoita ja kasvavat tohisten. Pojat ovat jo valtavia jötkäleitä. Ei voisi uskoa, että ovat vain kaksi vuorokautta vanhoja. Emon nisiä lypsetään ja remmotaan vahvalla otteella. Ja nukutaan paljon ja levollisesti. Venytellään pieniä venytyksiä ja haukotellaan hiukkasen. Mönkiminen on vahvempaa ja tasapainoisempaa. Kiivetään emon päälle asti nisän perässä ja roikutaan siinä vahvasti kiinni. Ovat aivan valtavan ihania! <3 Nappi voi hyvin ja on ylpeä äiti ja huolehtii hyvin pennuista. :) Onneksi pennuista kolme on elinvoimaisia, terveitä ja terhakoita!