Sitä sattuu ja tapahtuu..

Toissapäivänä se oli jännä maastolenkki. Oltiin Kaverin kanssa maastossa, minä Ellalla ja hän Oskarilla. Ratsastettiin kelkkareittiä myöten ja reitti kesti hyvin kävelyä. Lopussa kuitenkin tuli reissuun hiukan extreme tuntua, kun oltiin tulossa kelkkareitiltä peltoa myöten takaisin tielle. Tien reunalla oli tietenkin paksuin hanki, kun aurat ovat siihen tien lumet talven ajan heittäneet. Oskari meni edellä ja hanki upotti Oskarin alla hiukan enemmän kuin muualla, mutta hyvin kuitenkin onnistui tielle meno Oskarilta. Minä perässä Ellan kanssa luottavaisin mielin. Painaahan Oskari nyt reilusti enemmän kuin Ella. Mutta Ellapa  ajautui ilmeisesti hiukan reitin reunalle ja hanki lähti pettämään alta. Ja askel askeleelta poni onnistui ponnistamaan enemmän itseään sivuun kantavalta pohjalta. Lopulta Ella ponnisteli mahaa myöten suurella voimalla hyppyloikilla eteenpäin ja ajautui vielä syvempään kohtaan ojan päälle. Minä pääsin alas selästä ja hanki kesti hyvin minun painoni. Onneksi siinä vaiheessa ei ollut tielle matkaa, kuin puoli metriä, kun poni oli lähes koko takapää lumen alla etujalat hangen päällä hengähtäen ja keräten voimia ponnistaakseen itsensä tielle. Onneksi ei ollut tielle matkaa enempää! Poni pääsi tielle ehjin nahoin ilman ruhjeita tai vammoja. Säikähdyksellä päästiin. Olipa petollinen kohta. Ei taida enää uskaltaa tänä talvena kelkkareiteille ratsastamaan.

Muistinpa ottaa kameran talliin ja tässä muutama kuva hopusista.

Yllä kuvissa Ella

Yllä kuvissa Linus

Yllä kuvissa Oskari