perjantai 3. kesäkuuta 2011

Nämä miun elukat on järjestään ihan mahdottomia!
Kanat kuopii ja rypee kerta toisensa jälkeen mun pensasmustikan taimien seassa.. ihan vaan siks, että se on niin ihanaa!  On mukava kaivaa, kuoputtaa ja kylpeä siinä havu-rodomullassa, johon pensasmustikat on istutettu.
Koirat taas hyppivät kukkapenkeissä, syövät oksia ja tallovat mun kasvimaata ja kesäkurpitsan taimia! Erityisen makoisa tuntuu olevan syyshortensian taimi, joka on syöty kevät toisensa jälkeen jo kolmen vuoden ajan - eikä näytä enää elonmerkkejä. Aargh!
Kasvimaan jo kerkesin aitaamaan ympäriltä, kun Nappi erikoistui käyttämään hortonomin jaloja taitojaan mun kasvimaalla ja kaivoi ihan omia istutusmonttuja perunapenkkiin. Penni on erityisesti mieltynyt nukkumaan kukkapenkeissä ja opettaa tapaansa kovaa vauhtia Taruolennolle. Tarukki taas on erikoistunut tallomisen lisäksi myös käyttämään hampaitaan miun hentoihin kurpitsan taimiini.
Multaa on tuotu kasaan pihan nurkkaan ja mikä sen oivallisempi temmellys kenttä?
Arvatkaa miltä näyttää kermanvärinen schipperken pentu kun se on ryvetetty lajitoveriensa toimesta märässä multakasassa? Värikylläisyyttään tehostaakseen on aito Taruolento myös erikoistunut värjäämään turkkiaan nuohoten mennen tullen itsensä vastakylläsettyihin ruskeisiin lautoihin.. joista on tarkoitus rakentaa schipperken pitävä aita tien reunaa "somistamaan". Aidasta tulee lähes 140cm korkea ja sen alareuna tiivistetään maahan saakka verkolla. Lautojen väli on noin kaksi senttiä - tällä halutaan saada myös näköeste, niin tiellä liikkujille kuin pikkupaholaisten silmillekin, jotta paholaisten reagoiminen tiellä liikkujiin hiukan vähentyisi. Taruolento tuntuu olevan vielä ainakin tässä iässä huomattavan haukkuherkkä. Aitaan kuluu pyöreästi noin 20 aitaelemettiä eli noin 540metriä vajaakanttista lautaa (0,49senttiä metri) ja eräskin litra kyllästettä, mikä maksaa maltaita. Ei luulisi yhden aidan rakentaminen tulevan näin kalliiksi!

Orpopikkaraiset tyrnistiput muuttivat tänään sisätiloista tyhjänä olevaan talvikanalaan. Ne ovat kasvaneet kovasti ja ovat paljon vanhemman ja suuremman näköisiä kuin kääpiökochinin viisipäivää niitä vanhemmat tipuset ulkona kanaMuorin hoivissa. Kääpiökochin tuntuu kehittyvän sulkapeitteeltää huomattavasti hitaammin kuin Tyrnäväläinen.
Tyrnikset ovat päässeet nyt hiukan ulkosallekin aurinkoisella säällä. Nurmikolla häkin alla ne ihmettelevät kovasti miten toimia kanoiksi? Kuitenkin ilman emon opetusta siellä jossain höyhenpeitteen sisällä piilee sisäsyntyinen kana, kun jo nyt löydetään ne multavimmat kohdat joissa kuopsutellaan. Kanamaiseen tapaan ne sotkevat kaikki ruoka- ja juoma-astiansa alta aikayksiön. Lisäksi ne näyttävät nyt ihan räjähtäneiltä - kun jokapuolella höyhenistöä tunkee puolittain avautuvia kasvavia sulkia. Tänään vein häkin niille ulkokanalan viereen, jossa saavat suojatusti ruveta lämpiminä keleinä viettämään päivisin aikaansa, jotta näkeevät ihan oikeiden kanojen toimintaa kaltereidensa takaa.
Muorikin tipuineen on muuten ollut häkitettynä ulkokanalassa muutamia päiviä, kun Herra Urpo (pian patajätkä.. mrr - ellei tapojaan muuta) päätti ruveta jahtaamaan tipuja, eikä Muori kyennyt niitä riittävästi puolustamaan. Tai oikeastaan vainon kohteeksi joutui pääasiassa edesmennyt tipurääpäle ja ainakin kerran muista Muorin tipuista eroava tyrnistipu. Toivon, että vaino olisi johtunut rääpäle tipusta - siitä, että sen olemus on ärsyttänyt kukkoa ja luonnon julma laki kanoilla tällaisissa tilanteissa on, että poikkeavat ja heikot nokitaan hengiltä tai ajetaan pois. Ja tässä hötäkässä tyrniskin joutui vainon kohteeksi ehkä puolivahingossa. Toivon, että tilanne rauhoittuisi nyt, kun rääpälettä ei enää ole. Harmi on, että se kuoli, mutta toisaalta helpottavaa, sillä jos se olisi selviytynyt ei se välttämättä olisi koskaan löytänyt kunnon paikkaa parvessa, vaan olisi ollut ehkä aina se törkitty ja muiden kanojen kiusaama raasuparka, joka olisi lopulta täytynyt lopettaa. Nyt ei kukko ainakaan ole verkon läpi käyttäytynyt hyökkäävästi tipuja kohtaan ja aion lähipäivinä kokeilla varoen uudelleen parveen palauttamista. Jos kukko taas toistaa toimintaansa joutuu kukko vaihtoon, ellei lopeta ja anna tipujen olla. Kanan alla haudottu tyrnistipu saa liittyä orpopirujen parveen, kun ne muuttavat uuteen kotiinsa. En halua pitää yhtä joukosta eroavaa kanaa. Jos otan toista kanarotua haluan niitä useampia. Tipukatraissa siis kasvaa nyt kaksi kääpiökochin tipua, joiden kovasti toivon olevan kanapuolisia parven jatkajia. Toinen niistä vaikuttaisi olevat väriltään plash - kuten kaksi muutakin vaaleaa kanaani. Kumpa joku kanoistani rupeaisi hautomaan, jotta saisin tälle kesälle lisää kääpiökochin tipuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti