Tänään sitten siirsin karanteenikanat ja uuden kukon vanhojen kanojeni kanssa yhteen kahta päivää vajaa kahden viikon karenssin jälkeen. Päätin ottaa nyt tällaisen riskin ja liittää ne jo nyt parveen, kun viikonloppuna en ole kotona vaan Vahermassa kesäpäivillä. On helpompaa sitten hoitajalla, kun ei eri häkkejä ole ympär pihoja. Ja nyt on mulla pari päivää aikaa seurata, ettei mitään maata mullistavia nujakoita esiinny.

Matamilta otin sen haudotut munat hautomakoneeseen varmuuden vuoksi pariksi päiväksi, jos joku uusista kanoista tunkee sen pesään ja sen vuoksi tulee kahakka, jossa mahdollisesti munia menee rikki. Nyt kyllä hirvittää muutekin noiden munien laita, kun en maininnut miehelleni että kanat ovat vapaana pihalla, ja kun hän tuli töistä oli hän päästänyt koirat ulos tarkistamatta onko kanat kanalassa vai vapaana. No siellä oli kolme koikkua käynyt kanojen ulkotarhassa kaikkea kivaa suuhunpantavaa etsimässä. Tuloksena, että Matami oli hermostunut ja tullut pois pesästään. Kun huomasin tilanteen olivat munat käteen jo viileitä. Palautin Matamin pesäänsä ja se rauhoittui ja suostui jatkamaan tärkeää työtään. Mutta riski on, että munien kehitys on mennyt kesken. En osaa sanoa kauan se on ollut poissa pesästään? Yritän läpivalaista munia nähdäkseni liikkeitä. Mun lamppu vaan on kovin huono tähän hommaan, pitäs hommata sellai tosi kirkas pikku lamppu, mut ne osaa olla kalliita - sellaset hyvät.

Parveutuminen näyttää sujuvan hyvin. Tipi nähdessään Kaarlen meni suorastaan tyrkylle tämän eteen ja Kaarle hoiti tehtävänsä välittömästi - tämän kanan kukon hyväksyminen ei kauan kestänyt. PikkuPiia ei kukosta juuri välittänyt vaan painui takaisin pesäänsä heti, kun silmä vältti vain hautominen mielessään. Muori hiukan Kaarlelle sulkiaan nosti ja siipiään kahautteli ajaen sen kauas tipujensa luota ja Kaarle väisti tyynen rauhallisesti ja jonkin ajan päästä sovitteli hiljaiseen tahtiin hivuttautumalla Muorin viereen syömään kuristen. Nyt Muorikin hyväksyy Kaarlen. Tipuista Kaarle ei välitä lainkaan ja tiput taas väistelevät tätä uutta herraa. Kanat keskenään hiukan välillä kahakoivat, mutta ei mitään vakavaa nahinointia ole näkynyt. Ja Kaarle menee kunnon kukon elkein heti erottamaan nujakoivia akkasia toisistaan ja taas jatkuu yhteiselo rauhallisesti.
Matamin nostin pesästään hautoamasta sijaismuniaan hetkiseksi näytille, että tällainenkin kana löytyy ja kuuluu parveen. Tiukkaan Matami nosteli sulkiaan ja pörhisteli ja tsekkasi koko ympäristön ja sitten ahkeutui takaisin pesäänsä. Huomenna  ja ylihuomenna pakotan sen myös esille pesästään pariin otteeseen ennenkuin annan haudotut munat hautomakoneesta sille takaisin. Luulisi silloin jo kaikkien tietävän kuka on Matami. Näin olisi turvallisempaa sitten poikasten kuoriutua.

Tässä iltahämärällä otettuja kuvia.

 Tässä näkyy toinen "tipuistakin" Muorin rinnalla.

Tuo vaalea oletettavasti ja toivon mukaan kana. :)

 Vähän linssiluden vikaa tässä kukossa.

Heti kun otin kameran ja aloin kuvaamaan rupesi se räpyttämään siipiään. :D

 Tässä kuvassa Kaarle menee erottamaan nujakoivat akkaset toisistaan.

Hyvä kukko! Niin sitä pitää!

Oli aika mahdotonta yrittää saada ne kaikki yhtä aikaa kuvaan.

Tästä kuvasta puuttuu kolme. Tipu ja kaksi kanaa.