Niin se ihminen kroppa on kumman korjautuvainen. Selkä on ollut jo useamman päivän temppuilematta. (Vaikka ainahan se hiukan temppuaa, mutta sitä ei lasketa). Huomenna siis taas agility treeneihin. Kuntohan tässä taas kovilla on, mutta eiköhän se pikkuhiljaa tästä kohene. Pitää käydä Sagin sivuilla tsekkaamassa tulevat kisat, josko taas löytyisi jotain mihin tähdätä.

Pari päivää sitten tutustuin elämäni Prinssiin. :) Tästä mukavasta herrasmiehestä saattekin jatkossa satunnaisesti kuulla. Kyseessä on siis ystäväni suokkipoika, jota olen lupautunut liikuttamaan noin pari kertaa viikossa mahdollisuuksien mukaan. Yritänpä ottaa seuraavalla kerralla kameran mukaani, kun menen "rinssiä" tapaamaan.
Linuskin on vielä hengissä. Vaikka on joutunut nyt asumaan yksin koko pitkän kesän ja syksyn Oskarin lähdön jälkeen. On se kyllä sitkeä pieni veikko - tuo  yli 30 vuotias shettisruuna. Olen välillä hiukan  "lomittanut" pojan hoidossa. Mutta nyt olen kuullut vahvoja huhuja siitä, että Linuksen seuraksi talliin muuttaisi pian kaksi muuta hevosta. :)