Taas oli emäntä myöhässä. Ruokaa ei tullut ajallaan, vaikka Kaarle oli äänensä käheäksi kiekunut! Ei ainuttakaan herkkulihapullaa salaatista puhumattakaan.
Toimeen oli ryhdyttävä! Ennen kuin armaat akkaset näivettyisivät tyystin ja tiputtaisivat viimeisetkin höyhenensä ja pyrstösulkansa! Niinpä Kaarle ja akkaset sukivat varvassulkansa lumikengän muotoon ja jättivät kanalan lämpimät pehkut ja lähti uhmaamaan armotonta luontoa, lähes arktisiin oloihin ruoan etsintä retkelle. Jostain oli ruokaa saatava! Ainainen kananrehu, mitä lojui yltynpäriinsä astioissa kanalan lattialla sai voimaan pahoin ja vei heltasta värin. Oli pakko löytää matoja!
Tutun kuusen alle löytyi tie viimein ja niin kävivät rouvat matoja etsimään. Täällä niitä on aina ollut yllinkyllin, mutta varsin olemattomaksi jäi saalis, vaikka Kaarle heltta väpättäen hoputti akkojaan kuopimaan.
Kauraa ja auringonkukan siemeniä kasapain lintulaudan alla!
Ei tämä nyt ihan madoista mene, mutta aina tämä täysrehun voittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti