torstai 12. huhtikuuta 2012

Luomumunatipuset kuoriutui!

Jospa nyt yleisön pyynnöstä kerkeisi nakuttamaan kuulumisia tännekin! Kaikenlaista pientä on tapahtunut ja monta mukavaa juttua on jäänyt kertomatta, mutta aika on rajallista.

Hautomakoneeseen laittamistani luomumunista lähti kaksi kehittymään ja ne kuoriutuivat 11.4. menneenä keskiviikkona yhdessä kuuden kääpiö-kochin tipun kanssa.
Toinen luomumunista kuoriutui ihan omin voimin, toista autoin onnistuneesti! -vastoin periaatteitani.
Kultamunan luomumunista haudottu tipu oli nokannut "ikkunan" kuoreen ja reikä oli ollut kuoressa jo vuorokauden ja kuoriutuminen ei edennyt mihinkään. Lisäksi kävi vahinko, että koneen kansi oli jäänyt hiukan raolleen ja kosteudet laskenut luvattoman alas, eli oli erittäin suuri riski, että tipu kuivuu kuoreensa. Tapaus vaikutti munassaan muutenkin hyvin laiskalta. Se ei juuri piipannut, eikä keinutellut munaa vaan pääasiassa vaan oli. Päätin sitten ottaa pihdeillä jo haljenneen palan pois, jotta näen paremmin liikkuuko asukas lainkaan. No kyllähän se siellä hengissä oli ja hiukan aukoi suutansa. Nostin koneen kosteudet ihan huippuun ja odotin ja odotin ja odotin.. tuloksetta. Lopulta päätin ottaa riskin ja murtaa kuorta reijät vierestä kohdasta, josta kalvo näytti aivan kuivalta samalla lailla, kun ne kuoriutuessaan tekevät ja lirautin ruiskulla ihan hitusen vettä kuoreen varoen ettei sitä mene tipun nokkaan. Laitoin munan takaisin koneeseen ja odotin ja odotin ja odotin - tuloksetta. Tipu ei tehnyt mitään kuoriutuakseen, ei piipannut ei tökkinyt reikään nokallaan - ei mitään. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut jo lähes puolitoista vuorokautta reijän synnystä ja välillä oli kosteudet laskeneet. Päätin ottaa tietoisen riskin ja rupesin murtamaan kuorta äärivarovasti niin, että kalvo pysyy ehjänä samaan malliin kuin ne itse nokkaa munan auki kuoriutuessaan. Mursin kuoren auki ainakin puolet sen halkaisijan alalta varoen rikkomasta kalvoa. Tipun pää näkyi jo selvästi ja se liikutteli silmiään ja katseli minua ja hiukan välillä piipittikin. Sitten laitoin munan koneeseen ja päätin nukkua 5 tuntia, sillä aamulla oli lähtö töihin. Ajattelin, että nyt sillä pitäisi jo olla helppoa päästä sieltä ulos kun alkaa yrittämään. Heräsin viideltä aamulla ja se ei ollu kuoriutunut vieläkään. Yritti kyllä ponnekkaammin kuin koskaan vääntää jo lähes ympäri "tikattua" kuorta auki. Ja tunki päätään suurimpaan halkeamaan. Ponnistelu ei tuntunut tuottavan tulosta. Ja koska se ponnekkaasti yritti - uskoin, ettei sillä voi ainakaan enää ruskuainen olla vetäytymättä ja päätin hiukan lohkaista rakoa enemmän ja tipun pään puoleinen tylpän pään hattu irtosi. Tässä vaiheessa huomasi kuinka suuri ja kuivan oloinen tipu oli. Ei ollut mikään ihme ettei se kyennyt kääntymään munassaan. Laitoin tipun takaisin koneeseen loppu munan kuoren kanssa ja sieltä se räpiköi itsensä irti pienen hetken päästä. Verenkierto oli lakannut kuoresta ja ruskuainen vetäytynyt hyvin. Seuraavaksi jäin seuraamaan levottomat ajatukset mielessäni sen räpiköimistä mahalleen. Tuntui, että sillä on mahaa niin paljon, ettei se kykene kääntymään mahalleen ja saamaan kinttujaan alleen. Ajattelin jo, että se on jotenkin kehitysvammainen, eikä sillä ole kunnon tasapainoaistia, mutta sitten se kuitenkin onnistui pääsemään mahalleen. Annoin sen kuivua pitkän aikaa yksin hautomakoneessa ja siellä se kömpelys kummakyllä alkoi terhakoitua hetkihetkeltä ja hallita olemustaan. Kolmen tunnin kuluttua siirsin sen muiden sekaan, missä se rupesi heti yrittämään ja toimimaan ihan täpöllä - tämä laiskimus, joka ei mitään juuri tehnyt kuoriutuakseen. Nyt se vaikuttaa varsin normaalilta ja terhakalta tipuselta. Toivotaan, että tämä kerta kuului siihen pieneen prosenttiin, joissa tipu on selvinnyt, kun sitä on autettu kuoriutumisessa. :)

Niin, muutti meille eilen tipusten sekaan yksi samanikäinen Rainbown luomumuna tipunen. Ystäväni laittoi hautomakoneeseen myös luomumunia ja niistä ei lähtenyt kehittymään kuin yksi ja nyt se kasvaa näiden kanssa, jottei joudu yksinään olemaan. Kova oli alkutaival silläkin! Heti parin tunnin ikäisenä pakataan pieneen rasiaan rintaa vasten takkien alle lämpimään ja aletaan kiidättää monen kymmenen kilometrin päähän. Täytyy myöntää, että voin ihan rehellisesti tunnustaa, että välillä näissä eläinharrastuksissa tuntee itsensä hiukan höperöksi, tehdessään kaikenlaisia hullunvalintoja. Tällä kertaa tuo muutaman tunnin ikäisen tipun kuljettaminen meille on onni sille. Tuolla se toimii parvessa tyytyväisenä.

Voi kunpa lopuksi voisin sanoa "kaikki hyvin!" Mutta en voi! Yksi kääpiö-kochin tipuista ontuu vasenta jalkaansa. En tiedä miten se on sen satuttanut? Aamulla huomasin ontumisen ja illalla oli vielä oireeton. Pelkäänpä, että tämä joudutaan lopettamaan. :´( Kyllä se tuolla nyt pärjää ja kovasti yrittää ja syö, mutta yhdellä jalalla liikkuu ja jos se ei lähde paranemaan - ei ole vaihtoehtoja kuin yksi. Seuraan pari päivää alkaako paranemaan vai ei, kun se vaikuttaa muuten aika sitkeältä tapaukselta.

Tässä ensimmäisenä kuoriutunut luomumunan asukas aivan juuri kuoriutuneena.

 Tässä ollaan vielä noin vuorokauden vanhoja ja sammahdetaan mihin sattuu..



 Tässä näkyy huima kokoero hyvin hybridin ja käppänän välillä. :)





 Me koipeliinit ollaa tällee vähä lysys keskenää, mut meil mitää hätää oo.. :)

 Eikö oo hienot kintut?!


 
 Kyllä Taru vaan tässä on niin ystävällinen ja rauhallinen tipujen kanssa, 
mutta arvatkaapa kuka viime syksynä kantoi muutaman viikon vanhaa kukkopoikaa suussaan?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti