Oltiin tänään kaupungissa serkkulasten kanssa yhdessä pulkkamäessä. Minkakin onnistui laskemaan liukurilla itse pitkiä pätkiä. Kyllä tyttö nautti. Oli yhtä hymyä ja innosta hihku koko likka. Otin kamerankin mukaan, jotta olisin saanut otettua kuvia, kun kerta oli hyvä sääkin, mutta yllätys yllätys! Kameran akku jäi kotiin. Harmillista.
Miko ja Nikke laski samalla pulkalla hyppyrimäkeä. Ihmettelen miten niiden bebat kestää sellasta rynkytystä? Itse en istuisi viikkoon sellaisen rynkytyksen jälkeen!
Miko täällä kotona oli eilen aivan ihmeissään laskiessaan kotipihan mäessä, kun mäki yks kaks luistikin kun oli suojasäällä painunut. Sitä ennen pakkassäällä oli mäkeen satanut paljon painumatonta lunta ja mäki ei luistanut.
Nyt kiljuminen ja hihkuminen kuului sisälle saakka kun poika hurjasteli pulkalla mäkeä alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti