Huhhuh!

Onpa ollut kiirusta. En ole kerennyt tänne blogiinkaan kirjoittelemaan.
Poikapennutkin lähtivät jo koteihinsa. Musta pentu sai nimekseen Tuisku ja vaalea poikapentu Aslan. Uusissa kodeissa on elämä sujunut hyvin. Tuisku on kuulemma osoittautunut varsinaiseksi Tasmanian tuholaiseksi. ;) Aslanin kodissa taas perheen vanhat koirat pitävät pikkupojan kurissa ja nuhteessa. Hyvin ovat vastaanottaneet uuden laumanjäsenen. Nappi ei ole etsinyt poikiaan ja tyttöpentu purkaa leikinhaluaan emoonsa, kun ei sisaruksia ole täällä.
Neiti sai nimekseen Taru ja tulee jo aikahyvin luokse kutsuttaessa. Hihnassa olemista ja kulkemistakin on hiukan harjoitettu parina päivänä ja autolla on matkustettu. Autossa Taru on melkoinen huutaja. Saa ajaa lähes 8 kilometriä, ennen kuin se vaikenee ja tyytyy olemaan hiljaa. Muutenkin se tuntuu käyttävän ääntään tehokkaasti. Toivon, että ikä tuo ymmärryksen siitä ettei huuto auta.
Tänään se oli mukanani agilityseuramme kokouksessa uusia paikkoja ja ihmisiä katsomassa. Yksi kaveri toi belgianpaimenkoiransa siihen muutamaan metrin päähän meistä. Taru ei ensin huomannut sitä ja sitten ykskaks säikähti huomatessaan sen ja alkoi jalat tanassa jännittyneenä sille haukkua. Hyvin vakavana ja tosissaan. Tosi katu-uskottava! Kokoero oli melkomoinen! ;) No jonkin ajan päästä isoja kaverikoiria sitten katseltiin sylistä käsin jo paljon tyynemmällä mielellä.
Sisäsiisteyttä opetellaan kovasti ja moppaamisen määrä on vähentynyt kummasti. Vahinkoja toki sattuu.
Valokuviakin on tullut otettua, mutta nyt on väsy joten yritän laittaa teille niitä nähtäväksi lähipäivinä. Nyt ei kykene eikä pysty.