Taru on kasvattanut jalat. :) Eikä näytä enää marsulta, vaan pikkuhiljaa pieneltä reippaalta schipperketytöltä. Ei se tietysti kovin pitkäkoipinen vieläkään ole, mutta näyttää jo koiralta. Elättelen jo toivoa, että ehkä siitä vielä kasvaa nopea agilitykoira.
Tänään se sotki itsensä auton rasvaan. Eipä tuo olisi juuri näkynyt mustassa sipukassa.
Nimensä tuntee likka hyvin. Sitä juostaan mahanalus jalkoja täynnä pihan toiselta puolelta luokse, kun huhuilee nimeltä. Kovasti ottaa jo kontaktia.
Nappi jo vie sitä hiirijahtiin puuliiterin alle. Kanoihinkin on tutustuttu. Tarusta saattaisi kasvattamalla kasvaa meidän perheen ainoa koira, joka ei aja kanoja takaa. Nappia ja Penniä siis ei pidä päästää vapaana pihalla olevien kanojen kanssa yhtä aikaa ulos. Siitä seuraa piiloon painuneita kanoja, joita etsitään kuin neulaa heinäsuovasta. Sen sijaan höyheniä saattaa kyllä löytyä sieltä täältä.
Sisäsiisteyskasvatus tuottaa jo hiukan tulosta. Tänään on löytynyt sisältä vain yksi lätäkkö. Yön jäljiltä sai siivota myös yhden. Mukavaa kehitystä tuossa asiassa.
Huomenna Taru pääsee mukaan agilitytreeneihin matkustamaan autolla ja opettelemaan autossa odottamista ja sylistä käsin tutustumaan agilityhalliin. Odottelen kovasti rokotuksia, että pentu pääsisi opettelemaan sosiaalisia taitoja muidenkin kuin perheen koirien kanssa.
Nappi imettäisi sitä yhä, mutta on nyt kahtenä yönä ollut eristettynä Tarusta. Höperö Nappi! Huomenna otan sen kuitenkin hallille mukaan treenaamaan, vaikkei tisut oo ihan vielä kokonaan vetäytyneet. Ei ne sentään enää maata laahaa. ;) Ja voinhan pitää esteiden rimat alimmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti