Tässä samaiselta jääretkeltä yksittäiskuvia Tarusta.
Nätti likka vai mitä?
Onks vähän hassu ilme?
Tää on musta poikkeuksellisen hieno kuva. :)
Ihana! <3
Huomatkaa varpaiden ojennus! ;)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taru. Näytä kaikki tekstit
torstai 24. tammikuuta 2013
21.1 jäällä.
Agilityharrastus ystäväni Tuija L lähti kanssamme maanantaina jäälle sosiaalistamaan hänen shapendoes pentuaan Jippoa. Ihanan aurinkoinen talvipäivä ja juuri otollinen kuvaamiseen.
Tuijallapa olikin hieno järkkärikamera, josta minä vain haaveilen! Tarusta ja Jiposta syntyi pienessä ajassa hyvä peuhupari ja lumipöllysi takaa-ajoleikeissä. Nappia ja Penniä ei juuri moinen kiinnostanut.
Tässä upeita Tuijan otoksia jäältä Tarusta ja Jiposta. Oli hiukan etulyönti asema Jipolla tuolla hangessa, kun oli niin paljon kookkaampi ja liikkuminen niin paljon helpompaa. Mutta schipperke ei hevillä luovuta.
Tuijallapa olikin hieno järkkärikamera, josta minä vain haaveilen! Tarusta ja Jiposta syntyi pienessä ajassa hyvä peuhupari ja lumipöllysi takaa-ajoleikeissä. Nappia ja Penniä ei juuri moinen kiinnostanut.
Tässä upeita Tuijan otoksia jäältä Tarusta ja Jiposta. Oli hiukan etulyönti asema Jipolla tuolla hangessa, kun oli niin paljon kookkaampi ja liikkuminen niin paljon helpompaa. Mutta schipperke ei hevillä luovuta.
Hei! Missä on Jipon pää? :D
Siellähän se! Pakkia ja äkkiä!
No, Lähetkö, lähetkö?
Et saa mua kiiinnii!!
Karkuun ja äkkiä sittenkin!
Taru: "Ahdistaa, uaak.. ylös täältä on päästävä!"
Tasapeli!
Kyllä mä sen vielä kiinni saan.
Sen minkä nopeudessa häviää, sen viekkaudessa voittaa. :)
Tässä vielä muutama kuva, joissa myös Nappi ja Penni.
Tässä vielä muutama kuva, joissa myös Nappi ja Penni.
Pennille tuli matkassa kovin vilu, kun ilman takkia hetkinen kuvattiin.
Tässä lämmitellään päivänsäteeni sylissä. :)
lauantai 12. tammikuuta 2013
Hammaskiven poistossa.
Nappi ja Taru kävi torstaina 10.1. hammaskiven poistossa.
Napilta poistettiin samalla myös nappula - "mikälie syylä" kuonon reunasta polttamalla.
Napillla huomattiin hammaskiven poiston yhteydessä poskihampaan lohjenneen jossain vaiheessa? Pitää seurata jottei siitä muodostu tulehdusta. Kuulemma yleistä, että isoista poskihampaista saattaa lohjeta pala, kun kovasti jotain kalvavat. Napilta kuvattiin myös selkä ja lonkat epävirallisesti. Selässä kaikki nikamat normaalin muotoiset, ei huomauttamista. Toinen lonkka epävirallisesti A-B toinen B.
Napilla hiukan enemmän hammaskiveä kuin Tarulla. Tarulla melko vähän, mutta silti sen verta ientulehdusta näkyvillä, että lääkitään ikeniä n. 14 vrk. Dentisept salvalla. Penni ja Nappi saakoon myös osansa tästä kuurista. Sillä ei ole pahaksi niillekään.
Napilta poistettiin samalla myös nappula - "mikälie syylä" kuonon reunasta polttamalla.
Napillla huomattiin hammaskiven poiston yhteydessä poskihampaan lohjenneen jossain vaiheessa? Pitää seurata jottei siitä muodostu tulehdusta. Kuulemma yleistä, että isoista poskihampaista saattaa lohjeta pala, kun kovasti jotain kalvavat. Napilta kuvattiin myös selkä ja lonkat epävirallisesti. Selässä kaikki nikamat normaalin muotoiset, ei huomauttamista. Toinen lonkka epävirallisesti A-B toinen B.
Napilla hiukan enemmän hammaskiveä kuin Tarulla. Tarulla melko vähän, mutta silti sen verta ientulehdusta näkyvillä, että lääkitään ikeniä n. 14 vrk. Dentisept salvalla. Penni ja Nappi saakoon myös osansa tästä kuurista. Sillä ei ole pahaksi niillekään.
tiistai 1. tammikuuta 2013
tiistai 21. helmikuuta 2012
Kuvia jäältä.
Taru ja Penni hippasilla.
Nappia ei hippaleikki ällöttävän upottavassa lumessa paljon kiinnostanut.
Ketterä pikkupeto!
Ja NIIN kaunis!
Penni tuiskutukka! <3
Nappi mönkii..
Lumikuono <3
Tää on niin sulonen tilannekuva!
Tässä rakas tyttäreni Minka.
Rakas poikani Miko.
(En tarkoituksella julkaise kovin paljon kuvia ja tekstejä lapsistani, sillä haluan kunnioittaa heidän yksityisyyttään. Ei ole välttämättä kiva vanhempana lukea netistä, kuinka äiti on kertonut julkisesti kaikille suurinpiirtein jokaisen vaipanvaihdon ykstyiskohdat. Kunhan kasvavat isommiksi ja osaavat kunnolla itse päättää mitä haluavat julkaista netissä kaikkien nähtäville on eri asia. Haluan vain sanoa, että lapseni on minulle erittäin rakkaita ja huipputärkeitä, vaikka he tässä blogissa jäävät taka-alalle.)
lauantai 19. marraskuuta 2011
Tarukki 8kk
Ajattelimpa laittaa teille nähtäväksi hiukan kuvia Tarusta.Näette miten hieno tytsy siitä on kasvanut. Nyt on likalla ikää 8kk. Ihana likka! Hyvin tasapainoinen ja toimelias helppo koira.
Vauhti on lisääntynyt pikkupentuajoista kummasti - voisin melkein väittää, että se pääsee halutessaan lujempaa kuin emänsä. Agilityssä kehitytään pikkuhiljaa. Sen lempiharrastus on hiirijahti ja siinä se onkin hyvin tehokas. Ei ole hiiret rapistellut nurkissa, kun talossa on kaksi schipperkeä.
Tätä kuvaa olen hiukan joutunut muokkaamaan,
koska salama aiheutti kuvaan Tarulle vaaleat vihertävänsiniset silmät.
Joten älkää ihmetelkö jos silmät näyttää oudolta läheltä katsottuna.. :)
Oli ihme, että saatiin Tarukista edes näinkin hyvä sivuprofiilikuva.
Tarulle, kun ei ole yhtään opetettu näyttelyssä esiintymistä.
Kyllä se sellasta kiemurtelua ja istumista oli,
kun yritettiin kuvaa saada iltahämärässä kuvattua. :D
Rennosti tämä typy osaa ottaa. :)
Äiti ja tytär. :)
Päiväpäivältä Taru muistuttaa enemmän emäänsä olemukseltaan
ja on suurinpiirtein saman korkuinen.
torstai 15. syyskuuta 2011
Korkeavireellä 15.9.2011
Tänään pääsikin Taru paikkaamaan emoaan Nappia Korkeavireen treeneissä. Oli pennun ihan ekat kunnon treenit. Toki ollaan ennestään harjoiteltu putkea, puomia, Aata ja hiukan keinua ja hiukan hyppyä suoralla putken päässä. Tänään tehtiinkin sitten heti astetta vaikeampia harjoituksia. Ja hyvin sujui ensikertalaiselta. Tulipa ikuistettua tämä eka kunnon treeni ihan videollekin, josta saatte tässä ihailla tarun menoa. Eikö ookin inana likka! ;)
Pennin kanssa sitten tehtiinkin vaativampia harjoituksia. Joista kaksi ensimmäistä sujuikin kohtalaisen hyvin. Emilia oli keksinyt hauskan pikku kisan ryhmäläisten kesken. Ideana oli, että rataa jatkettiin "loputtomasti, toistaen, kunnes tuli virhe, johon suoritus päättyi. Se, joka sai kerättyä eniten hyppyjä voitti. Ensimmäisen harjoituksen voitti Outi ja Tico ja toisen minä ja Penni. Pikkukisat oli hauska idea ja palkinnoksi saadut lakupötköt maistui. Kaksi viimeistä layerointi harjoitusta oli vaativia Pennille. Niitä täytyykin käydä hallilla itsenäisesti treenaamassa joku päivä, kun likka meinaa melkein väkisin poimia keskellä olevan layeroitavan esteen. Huomenna ilmoitan Pennin hyvinkään kisoihin ja Nappi saa lähteä mukaan vain seuraneidiksi ja motivaattoriksi. Pennillä on paljon parempi motivaatio radoilla, jos on nähnyt mun ensin tekevän Napin kanssa jotakin kivaa.
Napin jalka paranee hyvin ja ontumista ei enää huomaa. Mutta antibiootti kuuri ja sen varoaika estää kilpailemisen.
Tässä tämän päivän harjoitukset. Ohjaajan tulee liikkua X:n puolella.
Pennin kanssa sitten tehtiinkin vaativampia harjoituksia. Joista kaksi ensimmäistä sujuikin kohtalaisen hyvin. Emilia oli keksinyt hauskan pikku kisan ryhmäläisten kesken. Ideana oli, että rataa jatkettiin "loputtomasti, toistaen, kunnes tuli virhe, johon suoritus päättyi. Se, joka sai kerättyä eniten hyppyjä voitti. Ensimmäisen harjoituksen voitti Outi ja Tico ja toisen minä ja Penni. Pikkukisat oli hauska idea ja palkinnoksi saadut lakupötköt maistui. Kaksi viimeistä layerointi harjoitusta oli vaativia Pennille. Niitä täytyykin käydä hallilla itsenäisesti treenaamassa joku päivä, kun likka meinaa melkein väkisin poimia keskellä olevan layeroitavan esteen. Huomenna ilmoitan Pennin hyvinkään kisoihin ja Nappi saa lähteä mukaan vain seuraneidiksi ja motivaattoriksi. Pennillä on paljon parempi motivaatio radoilla, jos on nähnyt mun ensin tekevän Napin kanssa jotakin kivaa.
Napin jalka paranee hyvin ja ontumista ei enää huomaa. Mutta antibiootti kuuri ja sen varoaika estää kilpailemisen.
Tässä tämän päivän harjoitukset. Ohjaajan tulee liikkua X:n puolella.
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Sotkemista lääkehiilen kanssa ja sipujen kesäpäivät..
Lauantaina aamusta aikasin starttasin Polon ja suuntasin keulan (erittäin heikosti nukutun yön jälkeen ) kohti Vaherman leirikeskusta, jossa vietettiin parhaillaan schipperkeharrastajien kesäpäiviä. Odotettavissa oli siis mukavaa seuraa ja PALJON ihania pikkupikkusipukoita!
Edellis-iltana tai tarkemmin siis yöllä pakkasin tapahtumaan tarvittavia tavaroitani vasta yöllä kahdentoista-aikaan. Pakkaaminen luiskahti viimehetkeen arvaamattomasta syystä: Joku koirista oli päässyt käsiksi muurahaisrasiaan ja syönyt sen sisällön. Pakkauksen kyljessä luki suurella merkinnät: syövyttävää ja luonnolle erittäin vaarallista! Pidettäva poissa lasten ja koirien ulottuvilta. Oli varmaan ollut varsinaista namia! Aargh! Onneksi rasian sisältämä myrkyn määrä oli hyvin vähäinen. Onneksi löysin lääkekaapista lääkehiiltä, jonka kanssa sitten sotkin urakalla. Oli nimittäin annettava hiililääkitys jokaiselle koiralle varmuuden vuoksi, koska en voinut tietää, kuka niistä oli rasian syönyt?
Tällaisissä tapauksissa eläinlääkäriltä saatu lääkehiilen annostus määrä on on 4grammaa lääkehiiltä kohden jokaista koiran kiloa. Yhteen grammaan lääkehiiltä saa murskata 4 tablettia 250mg hiilitabletteja. Tarkoittaa 16tablettia kiloa kohden. Nappi ja Penni ovat kuusi kiloisia. Eli 96 tablettia per naama! Pennun lääkitsin neljänkilon mukaan. Olen varsin onnellinen, kun koirani ovat kääpiökoiria. :) Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä ja kukaan koirista ei saanut mitään oireita tapahtuneesta.
Siis siinä vaiheessa, kun viimein olin pakannut tavarani kesäpäiville ja lääkinnyt koirani oli klo reilusti yli puolen yön ja huokaisten hiivin makuuhuoneeseen ja nautinnollisesti myttäsin tyynyn pääni alle ja ummistin silmäni. "Äitii, äitii!" havahdutti ääni lasten huoneesta ah! - niin autuaan tilani. Yö kului puoli neljään saakka levotonta Minkaa rauhoitellessa.Viimein kömmin takaisin sänkyyni ja ummistin silmäni ja MELKEIN (huomioi paino sanalla melkein) nukahdin, kun Kaarle komeasti kiekuen aloitti aamuisen äänenavauksensa. Johon en kyllä tavallisesti herää lainkaan. Kello soi kuudelta. Ja tokkuraisena lisäsin itselleni herätykseen puoli tuntia armon aikaa nukkua ennen Vahermaan lähtöä.
Ajomatka oli suorastaan ahdistava, sillä mulla on erittäin vahva taipumus nukahtaa rattiin. Ajoaika Vahermaan oli lähes 2 ja puoli tuntia meiltä. Onneksi ei vielä aamusta ollut kuuma.
Päivästä Vahermassa tuli kuuma ja aurinkoinen. Paikka kuhisi ihania schipperkejä mukavine omistajineen. Moni ennestään vain nimeltä tiedetty harrastaja tuli tutuksi. Ruoka oli kuin hotellista tilattua. Keittiön vapaaehtoiset työntekijät laittoivat parastaan ja kukaan ei varmasti lähtenyt nälkäisenä kotiin.
Paikka sijaitsi aivan rannan tuntumassa ja koirat vilvoittelivat uiden lämpimässä järvivedessä.
Nappikin ui ihan vapaaehtoisesti. Minäkin, kylmälle vedelle arkana uskaltauduin uimaan ja Nappi ui perääni järvelle omasta tahdostaan, vaikka ei ole koskaan ennen mennyt itse uimaan. :) (Nappi siis pääsi kuin pääsinkin mukaan, sillä se ei kuitenkaan vielä merkeistä huolimatta aloittanut selkeästi juoksuaan ja lähtö iltana en keksinyt juoksusta merkkiäkään. Juoksu on kyllä tuloillaan, sen verta likka merkkaili jälkiä itsestään paikalla). Tarukin uskaltautui kerran uimaan ihan itse hiukan houkuttelemalla. Muut kerrat sen sai kantaa veteen.
Olipa kesäpäivillä Aslanin ja Tarun lisäksi kolmaskin fawn värinen kolmevuotias sipukkaneiti Iitu. Eli Mökötuvan Tirrikkä.
Ihana oli tavata Aslan! Pojasta on kasvamassa iso hieno uros. Se on jo nyt korkeampi kuin emonsa. Voi sitä sisarusten peuhuintoa ja jälleen näkemisen riemua. Ja kävipä Aslan vielä näinkin pitkän ajan jälkeen tarkistamassa löytyisikä Napilta sille maitoa. :D
Laitanpa tähän teille tästä sisarusparista kuvia. Tuiskukin muuten saattaa tulla kesän aikana käymään "äipän" luona kylässä. Niin odotan näkeväni myös tämän pennun. :) Odotan myös innolla päivää jolloin Tuisku saa ensimmäisen näyttelyarvostelun. Olihan se pikkupentuna pentueen lupaavin pentu.
Edellis-iltana tai tarkemmin siis yöllä pakkasin tapahtumaan tarvittavia tavaroitani vasta yöllä kahdentoista-aikaan. Pakkaaminen luiskahti viimehetkeen arvaamattomasta syystä: Joku koirista oli päässyt käsiksi muurahaisrasiaan ja syönyt sen sisällön. Pakkauksen kyljessä luki suurella merkinnät: syövyttävää ja luonnolle erittäin vaarallista! Pidettäva poissa lasten ja koirien ulottuvilta. Oli varmaan ollut varsinaista namia! Aargh! Onneksi rasian sisältämä myrkyn määrä oli hyvin vähäinen. Onneksi löysin lääkekaapista lääkehiiltä, jonka kanssa sitten sotkin urakalla. Oli nimittäin annettava hiililääkitys jokaiselle koiralle varmuuden vuoksi, koska en voinut tietää, kuka niistä oli rasian syönyt?
Tällaisissä tapauksissa eläinlääkäriltä saatu lääkehiilen annostus määrä on on 4grammaa lääkehiiltä kohden jokaista koiran kiloa. Yhteen grammaan lääkehiiltä saa murskata 4 tablettia 250mg hiilitabletteja. Tarkoittaa 16tablettia kiloa kohden. Nappi ja Penni ovat kuusi kiloisia. Eli 96 tablettia per naama! Pennun lääkitsin neljänkilon mukaan. Olen varsin onnellinen, kun koirani ovat kääpiökoiria. :) Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä ja kukaan koirista ei saanut mitään oireita tapahtuneesta.
Siis siinä vaiheessa, kun viimein olin pakannut tavarani kesäpäiville ja lääkinnyt koirani oli klo reilusti yli puolen yön ja huokaisten hiivin makuuhuoneeseen ja nautinnollisesti myttäsin tyynyn pääni alle ja ummistin silmäni. "Äitii, äitii!" havahdutti ääni lasten huoneesta ah! - niin autuaan tilani. Yö kului puoli neljään saakka levotonta Minkaa rauhoitellessa.Viimein kömmin takaisin sänkyyni ja ummistin silmäni ja MELKEIN (huomioi paino sanalla melkein) nukahdin, kun Kaarle komeasti kiekuen aloitti aamuisen äänenavauksensa. Johon en kyllä tavallisesti herää lainkaan. Kello soi kuudelta. Ja tokkuraisena lisäsin itselleni herätykseen puoli tuntia armon aikaa nukkua ennen Vahermaan lähtöä.
Ajomatka oli suorastaan ahdistava, sillä mulla on erittäin vahva taipumus nukahtaa rattiin. Ajoaika Vahermaan oli lähes 2 ja puoli tuntia meiltä. Onneksi ei vielä aamusta ollut kuuma.
Päivästä Vahermassa tuli kuuma ja aurinkoinen. Paikka kuhisi ihania schipperkejä mukavine omistajineen. Moni ennestään vain nimeltä tiedetty harrastaja tuli tutuksi. Ruoka oli kuin hotellista tilattua. Keittiön vapaaehtoiset työntekijät laittoivat parastaan ja kukaan ei varmasti lähtenyt nälkäisenä kotiin.
Paikka sijaitsi aivan rannan tuntumassa ja koirat vilvoittelivat uiden lämpimässä järvivedessä.
Nappikin ui ihan vapaaehtoisesti. Minäkin, kylmälle vedelle arkana uskaltauduin uimaan ja Nappi ui perääni järvelle omasta tahdostaan, vaikka ei ole koskaan ennen mennyt itse uimaan. :) (Nappi siis pääsi kuin pääsinkin mukaan, sillä se ei kuitenkaan vielä merkeistä huolimatta aloittanut selkeästi juoksuaan ja lähtö iltana en keksinyt juoksusta merkkiäkään. Juoksu on kyllä tuloillaan, sen verta likka merkkaili jälkiä itsestään paikalla). Tarukin uskaltautui kerran uimaan ihan itse hiukan houkuttelemalla. Muut kerrat sen sai kantaa veteen.
Olipa kesäpäivillä Aslanin ja Tarun lisäksi kolmaskin fawn värinen kolmevuotias sipukkaneiti Iitu. Eli Mökötuvan Tirrikkä.
Tämännäköinen nätti neiti.
Täällä tirrikästä kuvia pentuna. http://www.mokotuvan.com/
Laitanpa tähän teille tästä sisarusparista kuvia. Tuiskukin muuten saattaa tulla kesän aikana käymään "äipän" luona kylässä. Niin odotan näkeväni myös tämän pennun. :) Odotan myös innolla päivää jolloin Tuisku saa ensimmäisen näyttelyarvostelun. Olihan se pikkupentuna pentueen lupaavin pentu.
Myös Taru sai muuten ulkomuotonsa eikä vain värinsä puolesta monelta kehuja.
Kyllä siitä varmaan vielä oiva sipu kehittyy ajanmyötä.
Jos sille kehittyy hyvä rakenne ja luusto, loistavan luonteen ja terveyden lisäksi, saa se ehkä tulevaisuudessa tehdä myös pentueen. Aika näyttää.
Kuulinpa myös kokeneilta kasvattajilta, että Fonzien puolelta vaalean geenin kantaja on koira nimeltä BATEAUCHIEN BUSKER, jolla on titteleitä mieletön määrä: C.I.B POHJ MVA FIN MVA SE MVA DK MVA EUV-91 V-93 PMV-95
Joten tämäkin arvoitus on nyt ratkaistu. Löysinpä netistä kuvankin tästä koirasta.
Tässä kuva itse esi-isästä, joka kantoi monen sukupolven takaa vaalean geenin Napin pennuille yhdessä Napin isän emän kanssa. Poika itse on kuitenkin musta. Mutta hänen taustallaan, joku on vaalea. http://kuvablogi.com/nayta/732892/
Sainpa kesäpäivillä hiukan osallistua agility treeniinkin Napin kanssa. Oli tarjolla myös näyttelykoulutusta ja rallitokoakin. Sauna oli illaksi lämmitetty ja ilta kului grillillä istuessa. Miehet kokkas herkkuja: makkaraa ja porilaisia. Sainpa syödää kesän parhaat muurinpohjaletutkin. Nam! Tarukki peuhas itsensä väsyksiin. Pentuja oli paikalla kymmen kunta ja lähes kaikkien kanssa piti hiukan telmuta. :)
Okei.. ei puhuta paljon siitä kuinka yö sujui.. ;)
Jokainen voi mielessään päätellä, kuinka hiljainen ja rauhallinen on yö rakennuksessa, jossa jokaisen oven takaa löytyy pari schipperkeä korvat hörössä kuunnellen mitä käytävällä tapahtuu. Puh.. puh.. puh.. kuului alvariinsa Napin suusta ja Taru äityi haukkumaan, joka rapsahduksesta. Mimmi murahteli ja puhahteli. Lopulta vein koirani autoon nukkumaan, jossa ne nukkuivat huomattavasti levollisemmin.
Kämppis oli varsin mukava ja kaikenlaista jutun juurta syntyi höpötettäväksi. Hänen koiransa oli kuin ilmetty Nappi. Koirat olivat kuin kaksi marjaa. Ne meinasivat väkisin sekoittua toisiinsa. Hyvä etten tuonut väärää koiraa vahingossa kotiin mukanani. ;) Rakenteeltaan tytöt olivat hyvin yhdenmukaiset ja jos Nappi ei olisi niin lyhyessä karvassa karvan lähdön jälkeen olisivat koirat olleet vielä yhdennäköisemmät.
Sunnuntaina ennen lähtöä pidettiin vielä leikkimielinen Match Show. Nappi sijoittui Bis kisassa neljänneksi oltuaan sinisten ykkönen. Taru sijoittui pentujen kolmanneksi oltuaan punainen.
En malttanut olla ostamatta kerhoputiikista saunaan schipperkeä esittävää lämpömittaria ja uutta kollegepuseroa seuran merkillä.
Kotimatka oli vielä tuskallisempi kuin menomatka Vahermaan. Hädintuskin pysyin hereillä sinnitellen. Ja vielä ilta kului agilitytreenejä vetäen. Huh huh! Ensivuonna ehkä uudelleen! :)
Tässä vielä muutama kuva
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)