Tallilla sattuu ja tapahtuu

Mietin vakavasti tulisiko Oskarista hyviä hampurilaisia? ;)
Maastolenkillä tielle oli kasautunut sulamisvesistä isoja lammikoita ja vastaan tuli yksi tällainen. Kokoa noin 10m x 3m ja syvyytta noin10cm. Päätin lätäkköä lähestyessäni, että perhana sinähän menet siitä läpi kävellen. Oskari, kun ei koskaan ole ollut mikään suuri veden ystävä.
No ensimmäisen askeleet mentiin hitaasti kiemurtaen ja Osku ajautui allani kokoajan lähemmäksi oikeaa reunaa ja pyrki askelissaan pois lätäköstä reunalle, missä oli lunta. Mutta, mikä onkaan hiekkateiden reunalla? OJA! Lumen alla, iso valtava oja. Täynnä VETTÄ! Ja sinnehän se polle lopulta onnistui askeltamaan ja romahti mahaa myöten loskaiseen veteen. Minä selässä talvisaappaat märkinä ja täynnä loskaa. No siitä sitten  ponnistetaan hätäpäissään johonkin suuntaan pois ja käydään polvillaankin ojan reunalla ja tottakai noustaan VÄÄRÄLLE puolelle ojaa. Pieneen kapeaan väliin, kun isot puut kasvavat lähes ojan reunalla. Mitenkään ei saa käännettyä hevosta turvalliseen asentoon, jotta saisin sen usutettua hyppäämään takaisin tien puolelle. En uskaltanut ottaa riskiä ja olla selässä, jos Oskari joutuu rypemään uudestaan ojan halki toiselle puolelle. Joten tulen alas. Eikä muuta vaihtoehtoa ole kuin irroittaa ohja toisesta kuolainlenkistä pidemmäksi ja sukeltaa itse tuohon ojaan reisiä myöten kahlaamaan, jotta pääsee toiselle puolelle. Siellä sitten tiellä kiskon pollea ohjasta, sillä asenteella että sinähän TULET sieltä ja et voi jäädä sinnekkään seisomaan. No sieltähän se lopulta loikkasi onnistuneesti tielle. Onneksi ehjänä ja ontumatta. Kiipesin takaisin kyytiin saappaat täynnä vettä ja pakotin Oskarin kävelemään useita kertoja uudelleen lätäkön halki.. Eipä yrittänyt enää puskea ojaan..