huh huh..

Läpeensäkin sekava ja toivoton olo.
Penni on taas kesän tullen karannut agilityssä mun lapasesta tyystin.
Oltiin kisoissa tänään Phaulla Pennalassa ja tytöllä oli tuli hännän alla. Ohjaus oli hukassa ja vauhti ja esteille kirmaaminen tärkeämpää, kuin ohjaukseen keskittyminen radalla. Ensin likka lähti irtoamaan ennen kepeille kääntymistä edessä häämöttävälle esteelle, joka ei muuten ollut mitenkään kovin lähellä.
No, kääntyihän se sieltä takaisin, kun riittävästi panikoi, mutta silloin oli mun oma ohjauslinja jo ajautunut väärin päin napa kohti koiraa keppien toiselle puolelle, kun Penni taas lähestyi keppejä niiden vastakkaiselta puolelta. Kepeiltä tuli siis ensimmäinen varsinainen virhe, kun koira teki pysähtymällä kiellon kepeille. Mutta varsinainen syy kepeillä epäonnistumiseen oli, että likka ei kuunnellut ohjausta vaan lukitsi kaukana edessä olevan hypyn ja lähes ylitti sen ja ajautui sieltä täysin suunnittelematonta linjaa yöten kohti keppejä, johon en ollut varautunut. Sen jälkeen jatkettiin rataa pätkä jotenkuten onnistuneesti, mutta varsinainen hylky otettiin renkaalta, kun Penni päätti suorittaa sen ketjun välistä hypäten. No sillä vauhdilla, kun edessä häämötti pystyeste oli mahdotonta yrittää korjata tilannetta. En olisi saanut sitä millään kääntymään ajoissa ennen estettä, kun se oli jo esteen lukinnut ja kiiti sitä kohti. Ei nimittäin montaa askelta tarvi tuo edetäkseen yhden abaut viiden metrin matkan vauhdissa ollessaan. Radan jatkuessa ohitettiin vielä yksi hyppy ja hypättiin loppusuoralla puomin alastulokontaktin yli. Krääks! Toivotonta sähläystä. Hävettää!

No eikun toista rataa yrittämään. Lähdin aivan liian rennolla mielellä koko rataa suorittamaan, koska oli kyse varsin suoraviivaisesta ja simppelistä radasta paria mutkaa lukuunottamatta. Yleensä keskityn ennen rataa suoritukseen ja käyn radan mielikuvaharjoituksena useita kertoja läpi. Tällä kertaa en tehnyt niin, ehkäpä siksi, että rata vaikutti niin helpolta. Tuomari antoi lähtöluvan ja lähdin irtoamaan Pennistä ekan esteen taakse. Silloin Penni päätti varastaa ja lähti hiipimään kohti ekaa estettä.. se oli ratkaiseva hetki, sekoittamaan koko pakan. Koska ohjaussuunnitelmani muuttui, kun lähdin suorittamaan rataa ennaltasuunnittelemattomasta kohdasta, ajoin koiran liian suurelle kaarteelle jo ennen kolmatta estettä joka oli A. Täpärästi tilanne korjaantui - kiitos Pennin A-hulluuden, kun koira suikahti jalkojeni ohi Aalle ahtaasta välistä. Rataa jatkettiin kohti keppejä ja paria keppiä vaille keppejen päättymistä, kuohahtaa lävitseni paniikki etten muista rataa! Keppejen jälkeen olisi pitänyt kääntyä tiukasti oikealle kohti pituutta valssia hyödyksi käyttäen.  Rata katosi mielestäni ja koira kävi melkein suorittamassa edessä olevan renkaan, ennen kuin tajusin mihin ollaan menossa. Mieletöntä sähläystä ja korjailua! Sain koiran takaisin oikealle kulku linjalle. Rataa jatkettiin, kunnes hylky tuli TAAS renkaalta. Jo TOISEN kerran se hyppäsi renkaan välistä! Se ei ole hyvänen aika aikoihin tehnyt sellaista. Että mikälie päähänpisto ja oikosulku tuokin. Renkaan jälkeen hieman huono takaaleikkaus edessä olevalle putkelle. Putkelta takaakierron jälkeen oli taas varsinaista läheltäpiti korjailua ja turhaa kaasuttelua loppu pätkän. Kaarteita ja kiemuroita riitti, ennenkuin maalilinja oli ylitetty. Ja taisi Penni loikata tälläkin radalla puomin alastulokontaktin yli. Huoh! Mä tunnen itteni niin luuseriks.. Aargh!

Ja mäkun oon vinkunu puolitalvea, että se ei liiku, ja nytkun se liikkuu niin ei sekään ole hyvä.

Muuten oli mukavat kisat ja helpot kolmosradat - puuttuu vaan se helppo koira. Näkyipä joukossa schipperketkin mukavasti edustettuna. On ne sipukat kyllä kovia agilitaamaan! :)

Eilen olin seuramme kontaktiluennolla.
Ja ei auta muu kuin, ruveta opettamaan Pennille kontakteja uusiksi uuden tekniikan avulla, jossa käytetään laatikkoa apuna. Toivottavasti tästä löytyisi ratkaisu.
Eihän meillä mitään ongelmia ole ollut kontaktien kanssa koko talvisena hallikautena, kun oon kerenny juomaan kupin, jos toisenkin kahvia puomin alastulolla ootellessani neitiä.. mutta nyt kun on vauhtia pyllyssä, niin en ole kerennyt vielä ylöstulokontaktin vierellekään, kun se painattaa jo alastulolla. Tai onhan se ongelma talvella ollut kontakteilla se, että vauhti ei ole riittänyt.. kun se hidasteli talven niillä. Hyvä ettei seisoskellut Aan harjalla. Nyt vauhtia on, mutta kontaktit räiskitään.
Opetin joskus aikaisemmin sille tarkkaankin kontaktille pysähtymistä kupista namittamisen avulla, mutta se tuli niin hitaasti Aalta alas ja kulutti siihen aikaa paljon, kun namitin, että  lopetin sen, kun se oikeasti jämähti sinne Aan harjalle katsomaan, että laitanko mä nyt ihan oikeasti niitä nameja sinne vai en? Ja tuli kerta kerralta hitaammin alas. Luulisi koiran pitävän kiirettä, jos kuvittelee nameja olevan tarjolla - mutta ei toimi niin harjakoiran mieli. Kaverin koira oli käyttäytynyt kontaktie palkatessa samantyyisesti ja kun sen koira oli hidastellut alas tulossa oli kaveri heitellyt kupista nameja toiselle koiralleen sitä mukaa mitä hitaampi suorittavakoira oli ollut. Jo oli koiraan tullut vauhtia.
Tuota kokeilisin, ellen ensin kokeilisi nyt uutta laatikkokontakti opetusmetodia.

Mä en koskaan opi ymmärtämään ja lukemaan tuon pennin ajatuksenjuoksua. On se niin erikoinen otus.