Mutta nytpä kerron taas pikkutipusten kuulumisia.
Hautomakoneen tipusia siis yritettiin siirtää Muorin hoidettavaksi vanhan tipukatraan jatkoksi. Alku näytti lupaavalta ja poikaset pääsivät hyvin emokanan hoiviin, mutta kun poikaset alkoivat sen alta liikkumaan niin emokanaa ärsytti toinen adoptiotipuista. Luulen, että se johtui sen poikkeavasta värityksestä muihin tipuihin nähden. Se on väriltään sellainen pieni "maaorava". Vaaleamman tipun joka muistutti sen omia se antoi olla. Ei se suoranaisesti "maaoravatipua" pahoinpidellyt, mutta välillä rupesi sitä tökkimään nokalla eikä olisi sallinut sen liikkua. Etenkin jos tilanteessa oli jotain häiriötä.
Tilanne olisi voinut rauhoittua, mutta tein päätöksen ja siirsin konehaudotut tiput pois Muorilta. Päätökseen vaikutti, hiukan myös se, että kuoriutuneet tiput jäivät hitaampina jonkin verran vanhempien tipujen "jalkoihin", niiden nokkiessa ruokaa. Jos tipusia ei olisi ollut syntymässä hautomakoneessa lisää olisin ehkä antanut tilanteen olla. Todennäkäisesti tilanne olisi voinut päivässä, parissa rauhottunut, mutta en uskonut että onnistun enää siirtämään lisää tipuja Muorille, kun seuraavien kuoriutuminen kesti ja ikäeroa oli jo paljon. Ajattelin sitten että parempi niitten sitten kasvaa porukassa keskenään, kuin pari kanan alla ja pari yksinään. ja kun lisäksi ei voinut tietää sillä hetkellä montako kykenee kuoriutumaan. Pelkäsin myös mielessäni, että jos Muori nokkaseekin tipua kovempaa ja saa aikaan verireijän niin sen jälkeen koko sakki teilaa sen. Se on kumma juttu.
Päätös ottaa tiput takaisin sisälle hoidettavaksi oli siinä mielessä hyvä, että seuraavat kaksi kuoriutunutta tipua olivat väritykseltään samanlaisia, kuin tämä tipu, jota muori ei täysin hyväksynyt. Ovathan ne vähän orpopiruja nyt ilman emokanaa, mutta näin nyt mennään. Olisihan se ollut kiva, että ne olisivat saaneet emon, mutta en kuitenkaan pystynyt ottamaan riskiä, että tipu olisi jostain syystä menehtynyt, jos Muori ei olisi sitä täysin hyväksynyt.
Nyt ne asuu häkissä meillä sisällä ja opetan niitä hiukan lämpötilan vaihteluihin vaihtelemalla lämmön lähdettä, että saan ne siirrettyä hiukan suurempina kanalaan. Yhteen niitä ei voi muun parven kanssa laittaa, kun niillä ei ole emoa, joka niitä puolustaisi, mutta saavat asua eristetysti kanojen tiloissa kunhan kasvaavat, kunnes kaverini hakee ne kotiinsa kasvamaan. Se on hyvä etteivät ne jää minulle ja niitä ei ole tarkotus liittää vanhaan parveeni, sillä se saattaa olla mahdotonta ilman emoa, vaikka saatan tilannetta seuraten ryhtyä yritykseen, kun ovat reilusti isompia, ja verkon takaa keskenään tuttuja. Sitä ennen ne saattavat kyllä keretä muuttamaan jo uuteen kotiinsa. Se riippuu paljon ystäväni talon valmistumisesta maalle. Kana on siitä hassu otus, että se ei välttämättä tuosta vain hyväksy parveen uusia tulokkaita ja paras tapa lisätä niitä omaan parveen on haudonta. Toinen vaihtoehto on, että kanat sopeutetaan yhteen niille vieraissa tiloissa.
Tipuja kuoriutui siis neljä. Koneessa on vielä kolme munaa kuoriutumatta, mutta en usko, että niistä enää kuoriutuu tipuja. Annan kuitenkin munien olla koneessa vielä ainakin huomiseen, sillä joskus on noita mattimyöhäisiä, jotka vaan kuoriutuu reilusti myöhemmin.
Ne syövät joten kuten, mutta emon alla oleviin nähden heikosti. Syövät kuitenkin sen verran, että hengissä pysyvät. Mutta eivät niin hyvin, että kuvut pömpöttää, kuten emon alla haudotuilla. Olen välillä naputellut sormella leivänmuruja ja tiputellut niitä niiden eteen houkutellakseni nokkimaan. Touhu hiukan aktivoituu sillä konstilla. Juomaan ne ovat oppineet hillopurkin kannelta. Niillä on ollut nyt lämpölamppu ja lämpömatosta tehty lämpörulla vuoronperään lämmönlähteenä. Molempia ne käyttävät. Häkissä on toistaiseksi vain sanomalehteä alusena, jotta tiput nokkiessaan nokkisivat vain ruoan paloja eikä puruja. Nyt keittelen niille kanamunaa nokittavaksi. Laitanpa hiukan videota ja kuvia ja sitten yritän raahaustautua iltakierrokselle kanalaan.
Tässä video ensimmäisen tipun kuoriutumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti