jalkahoitoa kanoille..

Huoleton on kanaton!
Tänään uhrasin kaksi tuntia kanoilleni tehdäkseni niille jalkahoidon. Kyllä! Liottelin, joka iikan koipia lämpimässä vedessä ja pestä junssyttää raaputtelin kintut mäntysuovalla. Miksi?
Suuri on epäilykseni, että kanasteni kinttuihin on iskenyt nk. kalkkijalkavaiva, joka aiheuttaa jalan liiallista suomuuntumista ja rupeentumista. Hoitamattomana saattaa jopa invalidisoida elukkaparan. Eipä tuo vielä pahana ole, mutta aikaa ja kärsivällisyyttä taas vaatii päästä siitä eroon. Vaiva on hyvin yleinen ja ennenvanhaan luultiin, että vaiva johtui liiallisesta kalkin syöttämisestä kanoille. Mutta totuus on paljon ällöttävämpi. Vaivan aiheuttaa mikroskooppisen pieni, siis lähes olemattoman kokoinen punkki, joka viihtyy kanan jaloissa. Jostain ovat pihalla kävellessään moisen ällötyksen mukaansa kantaneet. Ällötys piiloutuu suomujen alle ja on vaikea hävittää, mutta ei onneksi tartu ihmiseen eikä muihin eläimiin! Hoito: jalkojen liotus ja peseminen mäntysuovalla, jotta suomut pehmenevät, niin että ne voi raaputella irti. Homma ei hoidu yhdellä kerralla. Vaan tähän tarttee uhrata useita päiviä.. liotuksen jälkeen kinttuihin laitetaan parafiiniöljyä tai lamppuöljyä. Se auttaa suomuja pehmenemään ja öljy tappaa ja tukahduttaa punkkeja. Sitten, kun suomut on viimein saatu pois pitää kintut vielä käsitellä öljy/ivomec lioksella tai vastaavalla. No ei nämä jalkavaivaiset täällä tähän lopu, lisäksi on Oskari paralla nyt kaviokuume ja kova kipulääkitys päällä. Huoli on suuri. Mutta siitä kerron ehkä tuolla heppapuolella.

Kukko äksyilee yhä tipuille ja on nyt ollut eristettynä pari päivää koko parvesta, siinä toivossa, että kun aikansa yksin on, niin kelpaisi Muori tipuineen kavereiksi, kun muita seuralaisia en tarjoa. tarkoitus on siirtää tässä vaiheessa tyrnistipu muiden tyrnisten kanssa lopullisesti, niin se ei erilaisuudellaan ärsytä kukkoa.
Nyt se on jo niihin päässyt tutustumaan, kun hautomakoneen tyrnikset ovat viettäneet aikaa päivisin kanalassa muiden seassa. Muori hyväksyisi ne nyt, ja antaa niiden olla helmoissaan ja kuriseekin niille, mutta ne eivät ymmärrä seurata Muoria riittävästi, jotta olisivat Muorin suojeluksen alaisia. Joten kanala on järjestetty niin, että ne pääsevät nopeasti pujahtamaan piiloon, jos joku kanoistani käy kovistelemaan. Hyvin ovat keskenään pärjänneet, kun kukko ei ole paikalla. Hiukan yrittää välillä, joku kana opettaa nokkimisjärjestystä, mutta silloin tipunen pujahtaa piiloon. Yöksi olen ne poiminut talvikanalaan jotteivat kylmety, kun eivät mene Muorin alle yöksi.
Olin muuten yhteydessä yhteen kanaharrastajaan, joka sanoi oman kokemuksensa perusteella, että hänellä kääpiökochin kukot ei yleensä juuri tykkää tipuista.. joten oiskohan hiukan rotuun sidottu juttu? Hän kuulemma laittaa tiput ja kanan vasta tipujen ollessa 3kk takaisin muiden kanojen kanssa. Mietityttää tässä käytännössä, miten muu parvi enää hyväksyy kanan, joka on ollut noin kauan pois parvesta? Toinen kasvattaja taas kertoo ettei hänellä ole koskaan ollut moisia ongelmia.
Jos Urpon karanteeni ei rauhoita sitä, niin mun on pakko tässä tilanteessa toistaiseksi pitää se erillään tipuista ja Muorista, mutta näköetäisyyden päässä siihen asti, kun tipujen sulkapeitteet on kehittyneet ja ne näyttävät jo kanoilta. Jos se vielä silloinkin on hyökkäävä, ei mun auta muu kuin vaihtaa kukkoa. Tämä vaan on ollut muuten hyvä ja kiltti kukko ja vieraslinjainen, että olisi se voinut vielä parisen vuotta meillä olla. Vaikka kovasti epäilen, että kääpiökochin tipuista ainakin toinen on poikapuolinen ja pahasti pelkään, että molemmat ovat kukkoja. Joten uusi kukko saattaa olla kasvamassa omasta takaa. Kanoja saisvat olla! Yritän myös etsiä muniksen kautta uutta kukkoa ja mieluiten vaihtokukkoa..
Että sellasta arkea täällä taas.