Noin kolme viikkoa takana epätoivon huokauksia ja murhetta hevosrakkaan kipua seuratessa.
Ei auttanut apu ihmisten ei rakkaus eikä rukous läheisten, vaan Oskari muutti hevosten ihmeelliselle laitumelle, jossa puun notkuvat omenista ja porkkanaa kasvaa villinä vehreän ruohon seassa. Jossa ei tunneta kipua eikä tuskaa 17.6.2011 rakkaan omistajansa saattamana.
Jos olisin tämän Osku tiennyt edellisenä iltana olisin hyvästellyt sinut paremmin! Lähetän sinulle pienen ihmisen suuren syleilyn täältä kaukaa - näytit kuinka hieno voi suomenhevonen luonteeltaan olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti