Parven lisäystä.

Eilen siis treffasin Kuortissa erään melko uuden kanaharrastajan, jonka kanssa vaihdoimme kukkoja. Urpon tilalle meille muutti säyseä pienehkö kukko Kaarle, joka on varsin kiltin oloinen kukkoherra. Tälläkin kukolla valitettavasti oli kalkkijalkaa, mutta se ei ollut vielä päässyt kovin pahaksi. Nyt hoitamaton vaiva johtui yksinkertaisesti omistajien tietämättömyydestä, kun vielä uusia harrastajia ovat, eivätkä tienneet mistä on kyse. Jalat siis näyttivät kuivilta ja hiukan suomuuntuneilta. No Kaarlekin siis pääsi karanteeni hoitoon kahden muun uuden kanan kanssa ja kotiutui hyvin. Siellä kovasti potpottaa pikku kanoilleen, hiukan innostuu useammin kiekumaankin kuin edeltäjänsä, mutta on melko hiljainen ääneltään.
Koko uusi poppoo on nyt joka päivä käynyt jalkakylvyssä ja kintut on öljytty ja kaikkien jalat näyttävät paremmilta. Maanantaina käyn ostamassa vielä lamppuöljyä ja jatkan sillä hoitoa parafiiniöljyn sijaan nyt, kun jaloissa ei enää näy haavaumia. Lamppuöljyllä ennen vanhaan hoidettiin kalkkijalkaisia kanoja. Ja hyvin kuulemma toimii vaikka kummalta kuulostaakin - itse en ole lamppuöljyä ennen kokeillut.

Urpon tilanne on huonompi. Urpo pelasi korttinsa huonosti uudessa paikassa. Alku oli vaikuttanut hyvältä. Urpo oli käyttäytynyt pikkupoikamaiseen tapaan ja hiukan vältellyt vanhaa kukkoa, olivatpa jopa syöneetkin yhdessä samalta kupilta ja kaikki oli vaikuttanut lupaavalta. Mutta, kun olivat jääneet vähäski aikaa vahtimatta, oli löytynyt vanha vanha kukko Kustaa kanakopista piilosta ja Urpo pörhistellyt kukkona tunkiolla. Kustaalla oli päässä pahat verijäljet ja silmä puolittain ummessa. Urpo lopetettiin illalla. Ja vanha kukko sai jatkaa yksin laumansa isännöintiä. Parempaa tilaisuutta en sille pystynyt tarjoamaan ja tämä ei onnistunut.

Kävipä muuten niin kuin arvasin. Päätin siis hommata pari vanhempaa kanaa parven jatkoksi, kun näytti, että kanani ei enää suostu hautomaan tänä kesänä ja parvi on kovin pieni etenkin jos nykyisistä tipuista jää taloon toinen kukko. Arvatenkin nyt heti, kun uudet kanat tulivat kotiin, niin Matami päätti alkaa hautomaan. En tiedä onko se jo hautonut parikin päivää, sillä olen itse välttänyt menemästä vanhojen kanojeni luo nyt, kun hoidan noita karanteeni kanoja terveiksi, etteivät ne tartuta vanhoitin kanoihin kanapunkkia tai kalkkivarvasta. Armas mieheni on avuliaisesti siis käynyt hoitamassa ja ruokkimassa ne ja unohti seurata ja mainita, että yksi kana on hautomassa, eikä osaa nyt sanoa mistä asti se on hautonut näitä munia.
No merkitsin tänään munat sen alta ja seuraan tuleeko pesään enempää uudempia munia, jotta osaan ottaa nämä vanhemmat pois ja sitten maanantaina tai tiistaina jätän sinne sen päiväiset munat ja lisään muutaman munan lisää. Silloin saan tipueen kuoriutumaan kesälomareissumme jälkeen ja hoitajan ei tarvitse huolehtia niiden kuoriutumisesta. Laitan myös hautomakoneeseen muutaman munan emon alla olevien lisäksi, jotka aion lisätä kanalle loppuvaiheessa kuoriutumaan tipueen jatkoksi. Joten katraaseen tulee toivon mukaan nuorta lisäystä ja jossain vaiheessa sitten, kun omiksi tarpeiksi kanoja riittää, niin muillekin myyntiin.

Tässä kuvia uusista kanoista.