Kiirettä on pitänyt niin että ei ole kerennyt tätä blogia päivittelemään.  Välissä on sattunut kaikenlaista ja parit treenitkin on päivittämättä treenipäiväkirjaan.
Nappi ja Penni on ilmoitettu kisoihin Nastolaan 10.9. kolmen luokkaan kumpainenkin. Sunnuntaina 11.9 pitäisi lisäksi edustaa omaa seuraa joukkueessa.

Murheeksemme Huli pupunen kuoli nyt neljä vuotiaana. Se löytyi aamupäivällä kuolleena tarhastaan. Kuolin syytä en tiedä, mutta epäilen pasteurellaa, sillä tiedän molemmilla kaneillani olevan siitä tartunta sillä belgianjäteilläni, joiden kanssa ne asuivat oli pasteurella. Jotkut olettavat, että kaikki kanit kantavat pasteurellaa, mutta mitä en allekirjoita tätä väitettä.
Edellisenä iltana Huli oli hiukan vaisu ja makoili paljon, mutta tuli kuitenkin syömään. Kun mieheni meni aamulla tarhalle oli se kuollut.
Hilla raasu, toinen kaneista säälittää, kun sillä ei ole enää kanikaveria. Nyt se asuukin kanojen puolella yhdessä niiden kanssa, jotta ympärillä on edes jotakin vipinää. Hillakaan tuskin enää kauan elää. Sillä sekin on hiukan laihtunut ja hengitys rohkuttaa. Tosin sen hengitys on rohkuttanut jo kolme vuotta. Antibiooteista ei ole sille apua. Muuten se kyllä vaikuttaa nyt pirteältä. Mutta kökkii kyllä paljon pesäkopissaan -näinköhän ikävöi? En aio ottaa sille nyt kaveriakaan, koska en tahdo, että pasteurella tarttuu mahdollisesti kaniin jolla ei ole sitä.

Kiire on saada talvikanala valmiiksi. Ei niinkään kanojen vuoksi, ne vielä pärjäävät ulkona, mutta Hillan vuoksi. Sille saattaa tulla kylmä, kun ei ole kaveria, jonka kylkeen käydä nukkumaan.
Onneksi talvikanala on melkein urakoitu valmiiksi. Tänään kalkitsin vanhan puolen seinät.
Kalkkimaali tarttui huonosti kahten seinistä, jotka ovat kipsilevyä ja tilasta tuli hiukan sotkuisen näköinen. No, pääasia on, että kaikki mahdolliset ylimääräiset otukset kuolevat.
Löysin sieltä nimittäin neljä elävää kanapunkkia! Vaikka kanala on ollut pitkän kesän tyhjillään! Ja talvella, kun niitä löysin desinfioin ja myrkytin kaikki tilat, sekä annoin loishäädöt strongholdin muodossa kanoilleni kahteen kertaan. Ja yhä nyt monen kuukauden jälkeen löydän sieltä muutaman elävän kanapunkin! AAARRGH!! Pieniä ja vaaleita olivat, joten eivät olleet päässeet imemään kanasta verta - eivätkä näin ollen lisääntymään. Punkki tarvitsee verta lisääntyäkseen. Epäilen, että johonkin oli desinfioinnista ja myrkytyksestä huolimatta jäänyt punkin munia, joista nämä ovat kuoriutunet myöhemmin. Kanapunkki voi elää kuukausia ilman kanaa.
En yhtään ihmettele joidenkin vanhojen ihmisten kantaa: kanapunkista on mahdoton päästä eroon! Mutta, meillä ne ei silti JUHLI! Ja taatusti ne hävitän! Onneksi huomasin ne nyt ennenkuin otin kanat sisään.
Nyt siis olen taas vaihteeksi pessyt ja myrkyttänyt tilat sekä höyryttänyt höyrypuhdistimella kaikki kolot ja pinnat. Kalkinnut kaikki vanhan puolen seinät, katon ja tasot. Osan myös uuden puolen seinistä ja tasot ja orret. Uudelta laajennetulta puolelta en aio kalkita kipsilevystä tehtyjä seiniä, sillä kalkkimaali tarttuu siihen niin huonosti, että pelkään sen rapisevan vanhankin puolen seinistä pois. Huomenna laitan silikoonia jokaiseen koloon ja nurkkaan, jotta jos jostain vielä punkkeja ilmestyy, eivät ne pääse koloihin piiloon pesimään. Ja sen jälkeen vielä käsittelen tilat vahvalla hyönteismyryllä Cooperilla, joka tehoaa hyvin kanapunkkiin.
Itse kanoistani tai kesäkanalasta en ole löytänyt punkin punkkia, mutta silti tilasin colombine spraytä, jolla aion käsitellä kanat varmuuden vuoksi ennen talvikanalaan pääsyä. Meillä ei kutsumattomat juhli!

Kerroin aiemmin, että hain joskus toukokuussa kaksi uutta kanaa, Viirun ja Ruusan. Ne joutuivat heti karanteeniin etupihalle, sillä huomasin niillä kanapunkin ja pahan kalkkijalan. Epäilempä, että näiden kahden kanan mukana tuli kanalaani myös Marek! Sillä Evirasta tuli viimein lausunto mihin Tipitii kuoli. Ja niinhän se oli kuten pelkäsin. Kanalaani on päässyt Marek-herpesvirus. En usko että virus on ollut kanalassani ennen noita kahta kanaa, sillä miksi muuten siihen asti terve ja hyväkuntoinen nuori vuoden ikäinen  muniva hautomahaluinen kana kuoli, kolmen viikon kuluessa uusien kanojen kohtaamisesta? Lisäksi saman aikahaaran sisällä kuoli kolme tipua. Ja mulla ei ole ollut ennen kanalassani selittämättömiä tipu- tai kanakuolemia. Olen päättänyt, että meille ei enää tule muualta yhtäkään elävää kanaa tai tipua. Parveni lisääntyy tästä lähin vain munista. En halua tilalleni enää lisäksi IB:täkin, kun kerta todennäköisesti kanoillani sitä ei ole sillä Tipitiillä ei ollut IB tartuntaa.

En tiedä vielä mitä teen? Marekia esiintyy valtaosassa harrastekanaloita ja  monet kanakannat ovat kehittyneet melko hyvin vastustamaan tätä virusta. Tautiin ei ole minkäänlaista hoitoa ja se on tappava sairastuneelle. Kana saattaa kuitenkin kantaa ja tartuttaa viirusta koko ikänsä sairastumatta itse siihen. Ainoa keino olla varma ettei omassa kanalassa ole tätä, on kasvattaa kaikki omat kanat desinfioiduista munista.
Mietin haluanko jatkaa kanojen kasvatusta näillä jo rakkaiksi tulleilla kanoilla, jolloin kanta ajanmyötä vahvistuu vastustamaan paremmin Marekia? Silloin tulen kohtaamaan varmasti kana - ja poikaskuolemia ja joudun lopettamaan Marekiin halvaantuneita lintuja.
Vai myynkö tämän parven lemmikeiksi jollekin sellaiselle, joka ei aio juuri teettää poikasia kanoillaan ja kasvatan kokonaan uuden parven kanoja siitosmunista? Jonka jälkeen olen tarkka, ettei kanalaani tule kukaan peseytymättä ja vaihtamatta jalkineitaan suoraan toisesta kanalasta. Silloin en kohtaisi itse Marek kuolemia ja lintuni olisivat terveitä Marekista, mutta silloin poikaset, jotka luovutan uuteen kotiin, ovat heikkoja vastustamaan Marekia ja menehtyvät helpommin siihen uudessa kodissa jos saavat tartunnan.
Tässäpä sitä miettimisen aihetta.

Positiivista tutkimustuloksessa oli että kanaseni ovat salmonella vapaita. :)
Laittaisin tutkimustodistuksen tänne näytille, mutta sen julkaiseminen ilman lupaa on kielletty.