Jouluna ilonamme oli kylässä mummun ja Papan lisäksi Aslan Napin poika. Voi että se on ihana poika. Niin on ikävä sitä luttanaa jo nyt. Tuo pian se taas meille Pirjo! Varsin mallikelpoisesti poika meillä ollessaan käyttäytyi. Ainoa jolle ei jäänyt sitä ikävä oli Penni. Joka alusta asti oli sitä mieltä, että se on ällöttävä jätkä. Pennihän ei lämpene kovin nopeasti vieraille koirille etenkään vieraille uroksille.

Tässä kuvia koikkuleista. <3

 Äiti lapsineen. Aslan vasemmalla, Tarukki keskellä ja Nappi oikealla.

 Tarukki edessä ja Aslan takana.

 Kerrankin kunnon peuhukaveri! Ja kyllä ne jaksoivatkin peuhuta, vaikka sisällä oltiinkin sitten varsin sivistyneesti. :)

 Ihanus Aslan!

 Aslan tutkimassa paikkoja.

 Nappi ja Taru unten mailla. <3

Meidän tontut! <3

Likat Nappi ja Penni aloittivat juoksun. Milloinkohan pikkuneiti Taru aikoo leipoa ensi juoksunsa? Penni aloitti muutamaa päivää ennen joulua ja Napilta näin ekat juoksun merkit 27.12. Sinänsä jännää tässä asiassa, että Nappihan on aina ennen tehnyt sellisia huomaamattomia juoksuja, joihin ei liity huomattavaa turvotusta tai verenvuotoa. Mutta nyt ensimmäisten pentujen jälkeen sillä on ihan normaali huomattava juoksu. Nyt siis ollaan taas agilitystä tauolla - paitsi Taru. Tarun kanssa olisikin nyt aikomaus ihan aikuisten oikeasti ruveta todellakin opettelemaan niitä keppejä.