Kanat ovat päässeet parin päivän ajan tutustumaan talvikanalasta keväiseen kesäkanalaan. Yhteiselo nuorison kesken sujui eilen vielä ongelmitta ja Kaarle tyytyi vain silloin tällöin jotain hiukan nokkavaksi osoittautuvaa kukkopoikaa ojentamaan.
Tavallisesti talvikanalassakin nuorisojengi kulkee omana joukkonaan hiukan erillään Kaarlesta ja hänen naisistaan ja Kaarle antaa niiden olla rauhassa. Onpa nuoriso saanut jo kiipeillä Kaarlen orsipuilla ja yläpöydän ruokintatasollekin Kaarlen suostumuksella. Yhteiselo on vaikuttanut varsin sovinnolliselta ja edistynyt hyvin.
Tänään aamusta Ulkokanalassa Kaarlea tuntui jostakin syystä ottavan nuoriso aivoon tavallista enemmän ja touhu äityi kilpajuoksuksi. Se pöllytti nuorisoa mennen tullen katsomatta sukupuoleen. Päätin ottaa Kaarlen väliaikaisaitaukseen hetkeksi eroon ja antaa tilanteen rauhoittua ja hain tarhaan vastakaadetun kuusen oksia ja rankoja piilopaikoiksi ja tilan rajaajiksi, jottei olisi liian avointa. 2-3 tuntia pidin Kaarlea erillään muista ja tein töitä etupihalla kuvitellen kaiken olevan hyvin. Mutta, kun menin kanatarhalle katsomaan ja laittaakseni Kaarlen takaisin, löysin kukkopojat matsaamassa ihan tosissaan. Yhdellä oli harja jo reilusti veressä ja meno näytti varsin kiihtyneeltä. Kolme niistä näyttivät olevan ne, jotka hyökkivät toisten kimppuun ja kaksi tuntui väistelevän.
Tämä teiniparvi, joka vielä eilen nukkui sulassa sovussa yhdessä kasassa oli aivan sekaisin! Nämä mun ylikiltit suloiset sylikukkoni! Ennen tätä päivää, ei yhdeltäkään ole löytynyt yhtäkään mustelmaa tai muuta tappelun jälkeä ja en ole huomannut merkkiäkään tappelusta.
Mutta nyt, jopa kanat tappelivat kukkopoikien kanssa ja kukot hyökkivät kanojenkin kimppuun. Valitsin joukosta riitapukarit, ne pahimmat kolme kappaletta ja siirsin ne talvikanalaan - jossa kyllä tuntuivat pärjäävän keskenään, kun eivät päässeet enää muiden kimppuun. Kahdesta jäljelle jääneestä jätin tarhaan pienen harmaan kukon, joka yritti paeta ja väistellä kaikkea ja jonka takaraivosta oli nokittu höyheniä ja sen, jonka harja oli aivan veressä toin sisään ja pesin heltasta veren pois ja putsasin pään höyhenpeitteen. Ei sillä pahoja vammoja ollut, mutta verta oli tullut. Harjasta puuttui pienen pieni pala.
Tämä kukkopoika on aina ollut erittäin sosiaalinen ja kesy ja ajattelin yrittää viedä sen takaisin kanatarhaan nähdäkseni miten jäljelle jääneet suhtautuu siihen nyt, kun siinä ei ole enää näkyvää verta. Harja kyllä huusi punaisena nokkaisujen jäljiltä ja poskissa, päässä ja heltassa oli mustelmia.
Vastaanotto ei ollut kummoinen. Pieni harmaa kukkopoika Harmo ei siitä välittänyt, vaan yritti väistellä sitä, mutta nuorikkokanoista kaksi ei sietänyt sitä yhtään vaan pyrkivät hyökkäämään sen kimppuun. Itse se pyrki väistelemään ja pakoilemaan. Vein kukkopojan talvikanalaan tasolle eristyksiin kolmesta muusta tappelijasta toipumaan vammoistaan. Kolmesta muusta, joille tuomio oli jo luettu ja joka käytäntöön laitettiin ennen iltaa.
Illalla sitten, kun olin siirtänyt kaikki takaisin talvikanalaan yöksi, päätin yrittää yhdistää sitä taas muiden kanssa. Alku näytti sujuvan hyvin ja ruokailu leivänpaloja napsien sujui nuorisojoukossa ongelmitta ja kerkesin jo ajatella, että voin sammuttaa valon ja tilanne rauhoittuu yöksi. Mutta, eikö mitä! Seuraavassa hetkessä se pahiten turpiinsa saanut hyökkäämällä hyökkää sisaruksensa kananuorikon kimppuun ja sen jälkeen Harmon kimppuun. No ei auta, kuin lukea tuomio taas - joka käytäntöön laitetaan huomenna. Siihen asti saakoon asua yksinään eristystasolla talvikanalassa. Niin minun kultapojut muuttui hirviöiksi yhden päivän aikana!
Vain Harmo viidestä kukkopojasta jää jäljelle. Se on hyvin vaatimattoman näköinen harmaa alistuvan oloinen pieni kukko. Toivon, että Kaarle antaa sen olla rauhassa eikä ala sitä vainoamaan. Kananuorikot ovat päivän tapahtumista hiukan tolaltaan ja kireinä. Ne suhtautuvat nyt Harmoonkin hiukan varauksella ja kytäten sitä. Yksi hyökkäsi sen kimppuunkin. Harmo taas yrittää olla mahdollisimman alistuvan ja hyväntahtoisen näköinen ja nokkii matalalla kaulalla maata ja kurnuttelee sovinnollisesti.
Toivottavasti tilanne rauhoittuu nyt. Huomenna saavat olla sisällä talvikanalassa - rauhoittumassa. Ja ylihuomenna yritetään sitten taas hiukan ulkoilla kesäkanalassa.
En ymmärrä miten jotkut pystyy kasvattamaan noita kukkopoikia lihaksi asti? Kun meillä tuntuu, että ne on vääjäämättä lopetettava ennen kahtatoista ikäviikkoa sen vuoksi, että tappelevat liikaa. Tuollaisessa pikku rääpäleessä mitään pataan laitettava vielä ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti