Kehruuta

Tuo minun kehrääminen on ollut hiukan tauolla, kun työvälineet eivät ole suostuneet kunnolla toimimaan, mutta muutama päivä sitten sain yhden vanhan puolan pelittämään rukissani muutaman prikan avulla niin hyvin, että innostuin taas langan väsäystä harjoittelemaan.
Kunnostin siis tuossa viime syksynä äitini nurkissa lojuneen vanhan perinnerukin. Siitä lakkaus mureni käsiin ja pinta oli muutenkin heikko, mutta pyörä tuntui pyörivän tasaisesti ja muukin tekniikka tuntui pelaavan melko hyvin. Hioin mokoman härväimen ja petsasin sitten punertavaksi. Ennestään mustat kuluneet osat maalasin mustemmiksi. Ja tällainen siitä lopulta tuli.

Lyhdyä ja puolaa herkisteltiin aikalailla ennen kehruukurssia, jonka syksyllä kävin ja rukki pääsikin ansaitsemaan arvonsa takaisin taas toimivana työkaluna. Ja se toimi niin hyvin, että olinkin kurssin ainoa, joka kehräsi perinnerukilla, eikä nykyaikaisemmalla pystyrukilla.
Muutama kokeili kyllä perinnerukkia, mutta vaihtoivat sitten helpompaan "louet" pystyrukkiin. Itse en luovuttanut, vaikka perinnerukin koetaan olevan haastavampi työkalu, sillä olin myös ainoa, jolla oli mukana toimiva oma perinnerukki ja pitihän tätä opetella käyttämään!

Rukin kanssa kuitenkin oli päänvaivaa, sillä puola ei tuntunut pelittävän kunnolla.
Kun langan kierre oli asettunut sopivaksi, muuttui poljenta raskaaksi lähes mahdottomaksi ja tasaista poljentaa oli vaikea saada aikaan. Pappa sorvasi minulle muutamia uusia puolia, mutta niitä pitäisi jotenkin herkistää. Vanhoissa puolissa, joita on vaikea löytää, on sisään laitettu nahka tuppi, jonka läpi lyhty pujotetaan. Tämä nahka puolan sisällä jotenkin edesauttaa puolan toimintaa, mutta sellaisen laittaminen itse sorvatun puolan sisään on lähes mahdotonta. Kuinka ihmeessä ne ovat sen ennenvanhaan tehneet?
Mun täytyy yrittää herkistellä nuita papan tekemiä puolia jotenkin? Ne pyörivät loistavasti ilman langan painetta mutta, kun langan paine tulee mukaan muuttuu rukki niin raskaaksi, ettei se enää jaksa pyöriä.
Jos jollakin sattuu jossakin vintin uumenissa olemaan vanhoja toimivia rukin puolia, niin olen niitä halukas ostamaan.

Mulla kuitenkin siis on ollut yksi puola, joka on alunperin toisesta rukista ja hiukan vääränkokoinen rukkiini, mutta sain sen toimimaan rukissani muutaman prikan avulla. Hiukan arvelutti homma ens alkuun, sillä puola lauloi ja narisi kuin viimeistä päivää, mutta työhön joutuessaan hiljeni täysin ja toimii nyt loistavasti. :)

Näistä merkeistä siis alkaa langan valmistus, jos ei oteta huomioon lampaan kasvatusta ja kerintää eikä villan pesua. ;)
On muuten aikaa nähneet nuokin karstat. On mein papan äidin vanhat vempaimet. Hyvin pelittävät yhä.
Säkissä on omien lampaiden ensimmäistä karitsavillaa. Joka on ensin pesty.
Kerron toiste tarkemmin villan pesusta.

Tuolta nypitään sormin mahdollisimman pitkiä villatapuleita karstan päälle pystysuoraan kahvaan päin niin, että villatapulin kärki osoittaa pois kahvasta. Sitten vedellään karstoja yhteen vaihtaen villalevyä välillä karstalta toiselle, kunnes kaikki tapulit ovat auenneet ja karva on yhdensuuntaista. Sitten siitä rullataan tällaisia lepareita.

Lepareita pitää siis karstoilla valmistaa PALJON.

Ja tämä, jos mikään on tylsää ja aikaa vievää puuhaa. Tahdon karstamyllyn!

Ehkä joku päivä innostuin teille ottamaan kuva sarjan, kuinka minä karstaan lepareita.

Ainakin korillinen pitää tehdä, ennenkuin kannattaa aloittaa. 

 Tässä mun pikkuapulainen tukkapystyssä. <3

Sit niistä lepareista kehrätään lankaa, syöttämällä sitä rukille.

Videosta näette miten. Mulla touhu on vielä hiukan opettelua. 

Mulla on myös paha tapa antaa rukin pyörälle vauhtia pyörän päältä, eikä pyörän pinnoista, niinkuin pitäisi. Siksi mulla onkin muutaman kerran karannut pyörän päältä rukinnyöri, joka rukkia liikuttaa.
Videoon muuten tuli väärä päivämäärä, piti olla 3.2. Mutta, väliäkö tuolla. :)

 Lopulta puolalla on tällaista esilankaa, josta sitten kerrataan sitä ihan oikeaa lopullista lankaa. 

Kertaamisesta kerron teille toiste. :)