Edellis-iltana tai tarkemmin siis yöllä pakkasin tapahtumaan tarvittavia tavaroitani vasta yöllä kahdentoista-aikaan. Pakkaaminen luiskahti viimehetkeen arvaamattomasta syystä: Joku koirista oli päässyt käsiksi muurahaisrasiaan ja syönyt sen sisällön. Pakkauksen kyljessä luki suurella merkinnät: syövyttävää ja luonnolle erittäin vaarallista! Pidettäva poissa lasten ja koirien ulottuvilta. Oli varmaan ollut varsinaista namia! Aargh! Onneksi rasian sisältämä myrkyn määrä oli hyvin vähäinen. Onneksi löysin lääkekaapista lääkehiiltä, jonka kanssa sitten sotkin urakalla. Oli nimittäin annettava hiililääkitys jokaiselle koiralle varmuuden vuoksi, koska en voinut tietää, kuka niistä oli rasian syönyt?
Tällaisissä tapauksissa eläinlääkäriltä saatu lääkehiilen annostus määrä on on 4grammaa lääkehiiltä kohden jokaista koiran kiloa. Yhteen grammaan lääkehiiltä saa murskata 4 tablettia 250mg hiilitabletteja. Tarkoittaa 16tablettia kiloa kohden. Nappi ja Penni ovat kuusi kiloisia. Eli 96 tablettia per naama! Pennun lääkitsin neljänkilon mukaan. Olen varsin onnellinen, kun koirani ovat kääpiökoiria. :) Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä ja kukaan koirista ei saanut mitään oireita tapahtuneesta.
Siis siinä vaiheessa, kun viimein olin pakannut tavarani kesäpäiville ja lääkinnyt koirani oli klo reilusti yli puolen yön ja huokaisten hiivin makuuhuoneeseen ja nautinnollisesti myttäsin tyynyn pääni alle ja ummistin silmäni. "Äitii, äitii!" havahdutti ääni lasten huoneesta ah! - niin autuaan tilani. Yö kului puoli neljään saakka levotonta Minkaa rauhoitellessa.Viimein kömmin takaisin sänkyyni ja ummistin silmäni ja MELKEIN (huomioi paino sanalla melkein) nukahdin, kun Kaarle komeasti kiekuen aloitti aamuisen äänenavauksensa. Johon en kyllä tavallisesti herää lainkaan. Kello soi kuudelta. Ja tokkuraisena lisäsin itselleni herätykseen puoli tuntia armon aikaa nukkua ennen Vahermaan lähtöä.
Ajomatka oli suorastaan ahdistava, sillä mulla on erittäin vahva taipumus nukahtaa rattiin. Ajoaika Vahermaan oli lähes 2 ja puoli tuntia meiltä. Onneksi ei vielä aamusta ollut kuuma.
Päivästä Vahermassa tuli kuuma ja aurinkoinen. Paikka kuhisi ihania schipperkejä mukavine omistajineen. Moni ennestään vain nimeltä tiedetty harrastaja tuli tutuksi. Ruoka oli kuin hotellista tilattua. Keittiön vapaaehtoiset työntekijät laittoivat parastaan ja kukaan ei varmasti lähtenyt nälkäisenä kotiin.
Paikka sijaitsi aivan rannan tuntumassa ja koirat vilvoittelivat uiden lämpimässä järvivedessä.
Nappikin ui ihan vapaaehtoisesti. Minäkin, kylmälle vedelle arkana uskaltauduin uimaan ja Nappi ui perääni järvelle omasta tahdostaan, vaikka ei ole koskaan ennen mennyt itse uimaan. :) (Nappi siis pääsi kuin pääsinkin mukaan, sillä se ei kuitenkaan vielä merkeistä huolimatta aloittanut selkeästi juoksuaan ja lähtö iltana en keksinyt juoksusta merkkiäkään. Juoksu on kyllä tuloillaan, sen verta likka merkkaili jälkiä itsestään paikalla). Tarukin uskaltautui kerran uimaan ihan itse hiukan houkuttelemalla. Muut kerrat sen sai kantaa veteen.
Olipa kesäpäivillä Aslanin ja Tarun lisäksi kolmaskin fawn värinen kolmevuotias sipukkaneiti Iitu. Eli Mökötuvan Tirrikkä.
Tämännäköinen nätti neiti.
Täällä tirrikästä kuvia pentuna. http://www.mokotuvan.com/
Laitanpa tähän teille tästä sisarusparista kuvia. Tuiskukin muuten saattaa tulla kesän aikana käymään "äipän" luona kylässä. Niin odotan näkeväni myös tämän pennun. :) Odotan myös innolla päivää jolloin Tuisku saa ensimmäisen näyttelyarvostelun. Olihan se pikkupentuna pentueen lupaavin pentu.
Myös Taru sai muuten ulkomuotonsa eikä vain värinsä puolesta monelta kehuja.
Kyllä siitä varmaan vielä oiva sipu kehittyy ajanmyötä.
Jos sille kehittyy hyvä rakenne ja luusto, loistavan luonteen ja terveyden lisäksi, saa se ehkä tulevaisuudessa tehdä myös pentueen. Aika näyttää.
Kuulinpa myös kokeneilta kasvattajilta, että Fonzien puolelta vaalean geenin kantaja on koira nimeltä BATEAUCHIEN BUSKER, jolla on titteleitä mieletön määrä: C.I.B POHJ MVA FIN MVA SE MVA DK MVA EUV-91 V-93 PMV-95
Joten tämäkin arvoitus on nyt ratkaistu. Löysinpä netistä kuvankin tästä koirasta.
Tässä kuva itse esi-isästä, joka kantoi monen sukupolven takaa vaalean geenin Napin pennuille yhdessä Napin isän emän kanssa. Poika itse on kuitenkin musta. Mutta hänen taustallaan, joku on vaalea. http://kuvablogi.com/nayta/732892/
Sainpa kesäpäivillä hiukan osallistua agility treeniinkin Napin kanssa. Oli tarjolla myös näyttelykoulutusta ja rallitokoakin. Sauna oli illaksi lämmitetty ja ilta kului grillillä istuessa. Miehet kokkas herkkuja: makkaraa ja porilaisia. Sainpa syödää kesän parhaat muurinpohjaletutkin. Nam! Tarukki peuhas itsensä väsyksiin. Pentuja oli paikalla kymmen kunta ja lähes kaikkien kanssa piti hiukan telmuta. :)
Okei.. ei puhuta paljon siitä kuinka yö sujui.. ;)
Jokainen voi mielessään päätellä, kuinka hiljainen ja rauhallinen on yö rakennuksessa, jossa jokaisen oven takaa löytyy pari schipperkeä korvat hörössä kuunnellen mitä käytävällä tapahtuu. Puh.. puh.. puh.. kuului alvariinsa Napin suusta ja Taru äityi haukkumaan, joka rapsahduksesta. Mimmi murahteli ja puhahteli. Lopulta vein koirani autoon nukkumaan, jossa ne nukkuivat huomattavasti levollisemmin.
Kämppis oli varsin mukava ja kaikenlaista jutun juurta syntyi höpötettäväksi. Hänen koiransa oli kuin ilmetty Nappi. Koirat olivat kuin kaksi marjaa. Ne meinasivat väkisin sekoittua toisiinsa. Hyvä etten tuonut väärää koiraa vahingossa kotiin mukanani. ;) Rakenteeltaan tytöt olivat hyvin yhdenmukaiset ja jos Nappi ei olisi niin lyhyessä karvassa karvan lähdön jälkeen olisivat koirat olleet vielä yhdennäköisemmät.
Sunnuntaina ennen lähtöä pidettiin vielä leikkimielinen Match Show. Nappi sijoittui Bis kisassa neljänneksi oltuaan sinisten ykkönen. Taru sijoittui pentujen kolmanneksi oltuaan punainen.
En malttanut olla ostamatta kerhoputiikista saunaan schipperkeä esittävää lämpömittaria ja uutta kollegepuseroa seuran merkillä.
Kotimatka oli vielä tuskallisempi kuin menomatka Vahermaan. Hädintuskin pysyin hereillä sinnitellen. Ja vielä ilta kului agilitytreenejä vetäen. Huh huh! Ensivuonna ehkä uudelleen! :)
Tässä vielä muutama kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti