Nappulainen

Tässä myös muutama hyvä kuva Napista.
Siitä on hyvin vaikea saada hyviä kuvia. Tuo musta väri tekee sen vaikeaksi. Siksi siitä on julkaistu tänne vähän kuvia.

Hammaskiven poistossa.

Nappi ja Taru kävi torstaina 10.1. hammaskiven poistossa.
Napilta poistettiin samalla myös nappula - "mikälie syylä" kuonon reunasta polttamalla.
Napillla huomattiin hammaskiven poiston yhteydessä poskihampaan lohjenneen jossain vaiheessa? Pitää seurata jottei siitä muodostu tulehdusta. Kuulemma yleistä, että isoista poskihampaista saattaa lohjeta pala, kun kovasti jotain kalvavat. Napilta kuvattiin myös selkä ja lonkat epävirallisesti. Selässä kaikki nikamat normaalin muotoiset, ei huomauttamista. Toinen lonkka epävirallisesti A-B toinen B.

Napilla hiukan enemmän hammaskiveä kuin Tarulla. Tarulla melko vähän, mutta silti sen verta ientulehdusta näkyvillä, että lääkitään ikeniä  n. 14 vrk. Dentisept salvalla. Penni ja Nappi saakoon myös osansa tästä kuurista. Sillä ei ole pahaksi niillekään.

Tästä tulee Napin sivu.

Kuvia jäältä.

 Taru ja Penni hippasilla. 

Nappia ei hippaleikki ällöttävän upottavassa lumessa paljon kiinnostanut.

 Ketterä pikkupeto!

 Ja NIIN kaunis!

 Penni tuiskutukka! <3

 Nappi mönkii.. 

 Lumikuono <3

 Tää on niin sulonen tilannekuva!

 Tässä rakas tyttäreni Minka.

Rakas poikani Miko.

(En tarkoituksella julkaise kovin paljon kuvia ja tekstejä lapsistani, sillä haluan  kunnioittaa heidän yksityisyyttään. Ei ole välttämättä kiva vanhempana lukea netistä, kuinka äiti on kertonut julkisesti kaikille suurinpiirtein jokaisen vaipanvaihdon ykstyiskohdat. Kunhan kasvavat isommiksi ja osaavat kunnolla itse päättää mitä haluavat julkaista netissä kaikkien nähtäville on eri asia. Haluan vain sanoa, että lapseni on minulle erittäin rakkaita ja huipputärkeitä, vaikka he tässä blogissa jäävät taka-alalle.)

Heinolan näyttely 21.8.

Nappi hyvin omatoimisena osallistui Heinolan näyttelyyn meidän ollessa lomamatkalla Rodoksella. Kiitos Pauli ja Tanja, kun veitte sen  näyttelyyn puolestani ja kiitos esittäjälle Marille hienosta suorituksesta kehässä. :)
Tuomarina näyttelyssä toimi Dubravka Reicher. Hän sijoitti Napin PN3:ksi ja antoi laatuarvostelun erinomainen! Lisäksi Nappi sai puuttuvan kolmannen sertinsä ja näin valmistui Suomen Muotovalioksi.
Tähän todennäköisesti loppuu Napin näyttelyura, sillä en ole näyttelyissä viihtyvä ihminen. Vaikka mistä sitä tietää, innostunko vielä jossain vaiheessa?

Tässä kirjallinen arvostelu.
4 years. Very nice head & expression. Good neck. Just a bit longish back line. Correct bone. Good angulation & movement. Just enought of feathering.

Taas ontuva suomennos. Saa yhä korjailla.
4 vuotias. Erittäin kiva pää ja ilme. Hyvä niska. Vain hiukan pitkä takalinja. Oikeanlainen luusto. Hyvät kulmaukset ja hyvä liike. Juuri riittävästi turkkia.

Kouvolan näyttely 20.8.

Osallistuin Napin kanssa Kouvolan näyttelyyn kahden vuoden näyttely tauon jälkeen.
Näyttelyssä tuomarina toimi Dagmar Klein.
En odottanut näyttelyltä suuria, sillä Nappi oli päässyt edellisenä iltana varastamaan jostakin ruokaa (epäilenpä kananrehua) ja oli yhä näyttelyssä aivan turvoksissa ja mahastaan hiukan pinkeänä. Liikkukin aivan hassusti.
Tuomari antoi sille laatuarvostelussa arvostelun EH. (Erittäin hyvä). Mutta se ei riittänyt suurempiin saavutuksiin.


Tässä kirjallinen arvostelu.
Correct type, correct head & expression. Scissor bite preferred.Correct propontions of the body. A bit straight shoulder & bit too straight behind. Correct coat, very nice temperament & well presented.


Olen maailman huonoin suomentamaan tällaisia. Mutta jotakin tällaista siinä luke suomeksi. Saa korjailla! ;)

Oikeanlainen tyyppi, oikeanlainen pää ja ilme. Suositeltu saksipurenta. Oikeanlainen ruumiin rakenne. Hiukan pitkä olkapää ja myös hiukan pitkä takaa. Oikeanlainen turkki, erinomainen temperamentti & hyvin esitetty.

Sotkemista lääkehiilen kanssa ja sipujen kesäpäivät..

Lauantaina aamusta aikasin starttasin Polon ja suuntasin keulan (erittäin heikosti nukutun yön jälkeen ) kohti Vaherman leirikeskusta, jossa vietettiin parhaillaan schipperkeharrastajien kesäpäiviä. Odotettavissa oli siis mukavaa seuraa ja PALJON ihania pikkupikkusipukoita!
Edellis-iltana tai tarkemmin siis yöllä pakkasin tapahtumaan tarvittavia tavaroitani vasta yöllä kahdentoista-aikaan. Pakkaaminen luiskahti viimehetkeen arvaamattomasta syystä:  Joku koirista oli päässyt käsiksi muurahaisrasiaan ja syönyt sen sisällön. Pakkauksen kyljessä luki suurella merkinnät: syövyttävää ja luonnolle erittäin vaarallista! Pidettäva poissa lasten ja koirien ulottuvilta. Oli varmaan ollut varsinaista namia! Aargh! Onneksi rasian sisältämä myrkyn määrä oli hyvin vähäinen. Onneksi löysin lääkekaapista lääkehiiltä, jonka kanssa sitten sotkin urakalla. Oli nimittäin annettava hiililääkitys jokaiselle koiralle varmuuden vuoksi, koska en voinut tietää, kuka niistä oli rasian syönyt?
Tällaisissä tapauksissa eläinlääkäriltä saatu lääkehiilen annostus määrä on on 4grammaa lääkehiiltä kohden jokaista koiran kiloa. Yhteen grammaan lääkehiiltä saa murskata 4 tablettia 250mg hiilitabletteja. Tarkoittaa 16tablettia kiloa kohden. Nappi ja Penni ovat kuusi kiloisia. Eli 96 tablettia per naama! Pennun lääkitsin neljänkilon mukaan. Olen varsin onnellinen, kun koirani ovat kääpiökoiria. :) Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä ja kukaan koirista ei saanut mitään oireita tapahtuneesta.
Siis siinä vaiheessa, kun viimein olin pakannut tavarani kesäpäiville ja lääkinnyt koirani oli klo reilusti yli puolen yön ja huokaisten hiivin makuuhuoneeseen ja nautinnollisesti myttäsin tyynyn pääni alle ja ummistin silmäni. "Äitii, äitii!" havahdutti ääni lasten huoneesta ah! - niin autuaan tilani.  Yö kului puoli neljään saakka levotonta Minkaa rauhoitellessa.Viimein kömmin takaisin sänkyyni ja ummistin silmäni ja MELKEIN (huomioi paino sanalla melkein) nukahdin, kun Kaarle komeasti kiekuen aloitti aamuisen äänenavauksensa. Johon en kyllä tavallisesti herää lainkaan.  Kello soi kuudelta. Ja tokkuraisena lisäsin itselleni herätykseen puoli tuntia armon aikaa nukkua ennen Vahermaan lähtöä.
Ajomatka oli suorastaan ahdistava, sillä mulla on erittäin vahva taipumus nukahtaa rattiin. Ajoaika Vahermaan oli lähes 2 ja puoli tuntia meiltä. Onneksi ei vielä aamusta ollut kuuma.


Päivästä Vahermassa tuli kuuma ja aurinkoinen. Paikka kuhisi ihania schipperkejä mukavine omistajineen. Moni ennestään vain nimeltä tiedetty harrastaja tuli tutuksi. Ruoka oli kuin hotellista tilattua. Keittiön vapaaehtoiset työntekijät laittoivat parastaan ja kukaan ei varmasti lähtenyt nälkäisenä kotiin.
Paikka sijaitsi aivan rannan tuntumassa ja koirat vilvoittelivat uiden lämpimässä järvivedessä.
Nappikin ui ihan vapaaehtoisesti. Minäkin, kylmälle vedelle arkana uskaltauduin uimaan ja Nappi ui perääni järvelle omasta tahdostaan, vaikka ei ole koskaan ennen mennyt itse uimaan. :) (Nappi siis pääsi kuin pääsinkin mukaan, sillä se ei kuitenkaan vielä merkeistä huolimatta aloittanut selkeästi juoksuaan ja lähtö iltana en keksinyt juoksusta merkkiäkään. Juoksu on kyllä tuloillaan, sen verta likka merkkaili jälkiä itsestään paikalla). Tarukin uskaltautui kerran uimaan ihan itse hiukan houkuttelemalla. Muut kerrat sen sai kantaa veteen.
Olipa kesäpäivillä Aslanin ja Tarun lisäksi kolmaskin fawn värinen kolmevuotias sipukkaneiti Iitu. Eli Mökötuvan Tirrikkä.

Tämännäköinen nätti neiti.

Täällä tirrikästä kuvia pentuna. http://www.mokotuvan.com/

Ihana oli tavata Aslan! Pojasta on kasvamassa iso hieno uros. Se on jo nyt korkeampi kuin emonsa. Voi sitä sisarusten peuhuintoa ja jälleen näkemisen riemua. Ja kävipä Aslan vielä näinkin pitkän ajan jälkeen tarkistamassa löytyisikä Napilta sille maitoa. :D
Laitanpa tähän teille tästä sisarusparista kuvia. Tuiskukin muuten saattaa tulla kesän aikana käymään "äipän" luona kylässä. Niin odotan näkeväni myös tämän pennun. :) Odotan myös innolla päivää jolloin Tuisku saa ensimmäisen näyttelyarvostelun. Olihan se pikkupentuna pentueen lupaavin pentu.

Myös Taru sai muuten ulkomuotonsa eikä vain värinsä puolesta monelta kehuja.

Kyllä siitä varmaan vielä oiva sipu kehittyy ajanmyötä.

Jos sille kehittyy hyvä rakenne ja luusto, loistavan luonteen ja terveyden lisäksi, saa se ehkä tulevaisuudessa tehdä myös pentueen. Aika näyttää.

Kuulinpa myös kokeneilta kasvattajilta, että Fonzien puolelta vaalean geenin kantaja on koira nimeltä BATEAUCHIEN BUSKER, jolla on titteleitä mieletön määrä: C.I.B POHJ MVA FIN MVA SE MVA DK MVA EUV-91 V-93 PMV-95

Joten tämäkin arvoitus on nyt ratkaistu. Löysinpä netistä kuvankin tästä koirasta.

Tässä kuva itse esi-isästä, joka kantoi monen sukupolven takaa vaalean geenin Napin pennuille yhdessä Napin isän emän kanssa. Poika itse on kuitenkin musta. Mutta hänen taustallaan, joku on vaalea. http://kuvablogi.com/nayta/732892/

Sainpa kesäpäivillä hiukan osallistua agility treeniinkin Napin kanssa. Oli tarjolla myös näyttelykoulutusta ja rallitokoakin. Sauna oli illaksi lämmitetty ja ilta kului grillillä istuessa. Miehet kokkas herkkuja: makkaraa ja porilaisia. Sainpa syödää kesän parhaat muurinpohjaletutkin. Nam! Tarukki peuhas itsensä väsyksiin. Pentuja oli paikalla kymmen kunta ja lähes kaikkien kanssa piti hiukan telmuta. :)

Okei.. ei puhuta paljon siitä kuinka yö sujui.. ;) 

Jokainen voi mielessään päätellä, kuinka hiljainen ja rauhallinen on yö rakennuksessa, jossa jokaisen oven takaa löytyy pari schipperkeä korvat hörössä kuunnellen mitä käytävällä tapahtuu. Puh.. puh.. puh.. kuului alvariinsa Napin suusta ja Taru äityi haukkumaan, joka rapsahduksesta. Mimmi murahteli ja puhahteli. Lopulta vein koirani autoon nukkumaan, jossa ne nukkuivat huomattavasti levollisemmin.

Kämppis oli varsin mukava ja kaikenlaista jutun juurta syntyi höpötettäväksi. Hänen koiransa oli kuin ilmetty Nappi. Koirat olivat kuin kaksi marjaa. Ne meinasivat väkisin sekoittua toisiinsa. Hyvä etten tuonut väärää koiraa vahingossa kotiin mukanani. ;) Rakenteeltaan tytöt olivat hyvin yhdenmukaiset ja jos Nappi ei olisi niin lyhyessä karvassa karvan lähdön jälkeen olisivat koirat olleet vielä yhdennäköisemmät.

Sunnuntaina ennen lähtöä pidettiin vielä leikkimielinen Match Show. Nappi sijoittui Bis kisassa neljänneksi oltuaan sinisten ykkönen. Taru sijoittui pentujen kolmanneksi oltuaan punainen.

En malttanut olla ostamatta kerhoputiikista saunaan schipperkeä esittävää lämpömittaria ja uutta kollegepuseroa seuran merkillä.

Kotimatka oli vielä tuskallisempi kuin menomatka Vahermaan. Hädintuskin pysyin hereillä sinnitellen. Ja vielä ilta kului agilitytreenejä vetäen. Huh huh! Ensivuonna ehkä uudelleen! :)

Tässä vielä muutama kuva

Tässä Tarusta kuvia nyt neljän kuukauden iässä. Sainpahan myös Napista pari kuvaa surkealla kamerallani (joka poikotoi mustia kohteita) jotenkuten onnistumaan. Nappi on ihan mahdottoman kalju.. ihana kuutti! Ja se tiputtaa aina vaan karvaa. Koskaan ei ole vielä näin pahasti karvojaan heittänyt, kun nyt pennutuksen jälkeen ja Taru repii ja nyhtää ne vähäsetkin karvat retuuttaessaan emoaan irti. Hassuja otuksia kumpainenkin. Nappi jo harmaantuukin jo leuastaan vaikka ikää on vasta neljä vuotta.
Taru on aina vaan aivan älyttömän rauhallinen lähes joka asiassa. ja taipuvainen lihomaan.

 harmaahylje

vahdi sä ettei tuolt tuu ketää ni mä vahdin ettei täält tuu ketään.. :)

 ei ihan näyttelykarvassa.. ;)

Samallainen luipistelija kuin emonsakin.. <3

Lutunen

Nappi on huomionkipeä kölliäinen. <3

Niin jännittyneitä.

En tiiä mitä mä oikein tekisin,

kun ne on aina niin jännittyneitä.. ;)

Vanhempia kuvia

Tässä Penni noin parivuotiaana talomme portaalla.

Pihakiven päältä otettu kuva.

Penni n. 2v. Nappi 1v.

Talvisia kuvia jäältä.