Rata oli hauska, mutta Pennin tukahduttavaksi haasteeksi osoittautui tuo kepeille vienti putken pään ohi. Tämä jos mikä lamautti Pennin täysin. Se kun ei kestä lainkaan vahvaa haltuunottoa ennen kepeille vientiä ja on kovin putki hakuinen. Jos sitä pidättelee, eikä anna sille tilaa ennen keppejä se hidastuu ja lamaantuu täysin, eikä enää kykene suorittamaan keppejä virheettömästi. Tiesin jo rataantutustuessa, että toivoton on kohta tuo 8-9-10 Pennin kanssa.
Ja niinhän siinä kävi, että Penni ampaisi useasti putken väärään päähän ja kun jouduin sitä reilulla kädellä ja äänellä useasti "pakottamaan" putken suun ohi, se lamaantui eikä enää suorittanut keppejä kuin madellen ilottomana, kuin sitä olisi rangaistu. Tällaisessa tilassa olevaa koiraa taas on aika mahdotonta ruveta poispäinkääntämään keppien jälkeen ja pyytää sitä irtoamaan putkeen kepit layeröiden.
Poispäinkääntö keppien jälkeen tuli ongelmaksi haluttoman koiran kanssa joka ei edennyt kepeillä kun ohjaajan olisi pitänyt pysyä koiran rinnalla. Penni kun lopetti keppien suorittamisen jos en "vetänyt sitä edellä. Pysy siinä nyt koiran rinnalla, kun joka kerta, kun hidastaa omaa liikettään niin koira hidastaa ja lopulta pysähtyy. Lisäksi Penni paineistuu rinnalla kulkemisesta. Sen tarttee saada kulkea joko edellä tai takana.
No aikansa Juha vaati mua kulkemaan koiran rinnalla ja Pennin motivaatio senkuin laski entisestään, lopulta en kuunnellut Juhaa vaan juoksin koiran edelle, jolloin sain Penniin vauhtia ja käänsin sen poispäinkääntöön koiran edellä enkä koiran sivulta kuten Juha neuvoi. No tässä tilanteessa Juha luovutti ja sanoi että onnistuu se noinkin.
No kyllähän tuo kohta onnistui lopulta, mutta koiralta oli kyllä kaikki ilo ja terä suorituksessa hiottu. Vauhti ja eloisuus oli poissa ja se näkyi koko loppu radan ajan. Muutenhan tuo rata oli varsin suoritettavissa, eikä suuria ongelmia ollut paitsi koiran motivaation lasku. Onneksi pienen tauon jälkeen se kuitenkin kulki melko iloisesti, mutta hiukan ohjaajaan takertuvaisesti.
Olisin toivonut jotain muuta keinoa tuohon kohdan 8-9 ohjaamiseen, kuin koiran erittäin voimakas haltuunotto juuri putken pään vieressä ja vasemmalta putkeen lähettäminen, kun ei sellainen vaan sovi Pennille.
Mieltäni myös harmittaa, etten älynnyt käyttää kohtaa 8-9 ohjatessa "suhinaa". Koirani lähtevät varsin tehokkaasti käteni perään, kun suhisen niille. En ymmärrä miksi takerrun tällaisissa tilanteissa epätoivoiseen sanaan "tänne" jota koirani eivät edes ymmärrä, kun en koskaan pyydä niitä sillä sanalla luokseni.
Tämä täytyy ottaa ajatustyön alle, jotta löytäisin Pennille sopivamman tavan ohjata tällaisen kohdan. Ja tuollaista kepeiltä poispäinkääntöä tarttee harjoitella.
Minä pohdin kanssa tuota kepeille vientiä (en tosin Een kanssa, vaan noin niin kuin yleisesti), että oliskohan siinä jotain mahdollisuutta vaikka lähettää seinän puolelta kepeille? Olettaen, että koira osaa hakea ekan välin ja kestää sen takaaleikkauksen, mikä siinä silloin tulee. Näin sitä vois itse blokata putken ja jäädä kauemmas, ilman vahvaa haltuunottoa. Tosin onhan se tietysti vähän ilkeä kulma hakea kepeille, mutta mitäpä sun superkoirat ei osaiskaan ;)
VastaaPoistaYritin seinänkin puolelta, mutta tilaa on liian vähän. Mun koirat on putkihakuisia ja jos en pääse putken eteen tai putken edelle lähettämään kepeille ne olettaa mun ohjaavan niitä putkeen ihan jo omasta halustaan, ja jos jää putken taakse ei voi kääntää rintamasuuntaa tarpeeksi pois putkelta, koska silloin koirat hakee väärään keppikulmaan, koska ohjaus ei ole enää kepeille. Ongelmaa vaikeuttaa se, että mun tarttee etenkin Napin kanssa ohjata rintamasuunnalla se kepeille "näkymättömään" ekaan keppi väliin. Eli liioitellusti ohjata se ekaan väliin kääntäen rintamasuunta ekan kepin eteen, muuten se valitsee herkästi tokan keppivälin sisään mennäkseen, koska on heikko käännöksissä. Tila ei riitä mennä putken sisään vastaanottamaan ja lähettämään, ja se ohjaus vaatisi taas tiukkaa haltuunottoa, jotta koira ei hae "seläntakaa" putkeen.
VastaaPoistaRupeen harkkaamaan tuota kohtaa nyt niin, että helpotan kohtaa ja vien putken pään kauemmaksi, ja sitten pikkuhiljaa tuon sitä lähemmäksi keppejä, kunnes koira kestää putken olemisen keppien vieressä. Jos koira tulisi hyvin haltuun paineistumatta ja osaisi kääntyä kepeille tosi terävästi, voisi yrittää juosta keppien toiselle puolelle suoraan niiden edestä, tosin mun koirat tällöin varastaisi putkeen mun takaa. :D, kun eivät ole hyviä haltuunotoissa.
Monesti kisoissa on ollut tilanteita joissa olisi hyvä, jos koira kestäisi ohjaajan suoran juoksun keppien alkupään ohi ohi toiselle puolelle. Vaatii huimaa keppivarmuutta, mitä mun "superkoirilla" :D ei ole. Se, että ne lähtisi ohjaajan liikkeestä poispäin 90 käännökseen kepeille, kun ohjaaja juoksee keppien toiselle puolelle tiukassa kulmassa. Kisoissa on kyllä näkynyt niitä OIKEITA superkoiria, jotka tämänkin osaa. Lähdetkö mulle palkkaajaks keppiharkkoihin, kun nyt saat koikut taas treeniin?
Oho! Täällä onnistuu kommentit! Olin jo varma ettei edellä julkaisemani kommentti tuu onnistumaan! Kun en oo ennen onnistunut kommentoimaan ja kaikki on valittanut ettei tänne saa kommentteja lisättyä! VOU!
VastaaPoistaHyvinhän tässä kommentoidaan puolin jos toisin! Ja tietysti lähden palkka-avuksi :)
VastaaPoistaJa tuo kepittely on kyllä semmonen juttu, että sitä ei varmaan voi ikinä reenata liikaa niin, että vahingossakaan oppis koira menemään satavarmasti joka suunnasta aina oikein. Niin siis paitsi sellasella superkoiralla ;)