Kuulumisia talvilampolasta.

Eipä ole pitkään aikaan tullut tänne kirjoiteltua, mutta yritänpä nyt pikkuhiljaa päivitellä tänne kuulumisia ja kuten huomaatte, uudistin hiukan sivun ulkoasuakin. :)
Aloitetaan nyt vaikka lampahista! :)

Nimikse he siis saivat eniten äänestetyt nimet Pilvi ja Utu. Valkea on Pilvi ja harmaampi on Utu.

Lampaat ovat kasvaneet isoiksi jässiköiksi ja ovat varsin kesyjä kotiväkeä kohtaan. Vieraita saatetaan hiukan vierastaa, mutta, jos ruokaa on tarjolla turha ujous unohtuu hetkessä.

Talvilampola on toiminut mukavasti ja lämmintä on riittänyt. Oveen rakensin tuulisuojaksi vanhoista räsymatoista viritelmän, jonka välistä lampaat menevät sisään ja ulos päivisin. Kovien pakkastenkin aikaan lampolan sisälämpötila oli n. -1 ja -2 välillä. Nyt suojakelillä siellä on turhankin lämmin ja sisälle meinaa hiukan kertyä pakkaspäiviltä kosteutta. Siihen auttaa onneksi, että pitää ovea auki päivisin. Sateisina keleinä, jolloin en viitsi antaa lampaiden olla kovin paljon ulkona kastelemassa villojaan, tämä on hiukan ongelma. Silloin kosteutta kertyy sisään, kun ulkoa sisään kertynyt lumi alkaa sulaa ja vesihöyry ei pääse tarpeeksi haihtumaan. Tarvitsee varmaan tehdä pari ilmastointi räppänää lisää.
Kestopehku pöhöttää lämpöä lampaiden jalkojen juuressa mukavasti vaikka tyhjensin lampolan vanhoista alusista hiukan ennen lumia.

Sateisena syksynä, kun ilmat viilenivät ne likaantuivat villoistaan ja nyt ne on ihan harmaan näköisiä, mutta ei niitä auta nyt talvella pestäkään - paleltuuvat mokomat, kun villa kestää kuivua hyvin kauan. Onneksi villa on kuitenkin puhdasta alta, vain päältä näyttää likaiselta.

Pässiä en heille hankkinut tälle talvelle, mutta ensi talvelle saatan pojan klopin meille hankkiakin hommiin, Niin että kevään tullessa olisi pikkukaritsoita valmiina kesälaitumille. :)

Tässä heistä talvisia kuvia.

Tässä vielä muutamia kuvia loppukesän laitumelta.

 Tapasinpa tällaisenkin pellon laidassa. <3

Päivänsäde vai menninkäinen? <3

Pikkulampurit

Kuvia, kun karitsat pääsivät eka kertaa pellolle. 

Vähätöiset karitsaiset. :)

Ja minä kun asennuin joka päivä karsinaa siivoamaan ja puunaamaan siellä täällä, niin yli viikko on kulunut ja yöt ovat olleet 7,5 neliön karsinassaan ja kertakaikkiaan, kun yritin sitä VASTA tänään ekan kerran siivota ei siellä ollut juuri mitään siivottavaa! Olisin toki yrittänyt siivoilla aiemminkin, mutta kun näytti niin puhtaalta. Sitten päätin, että täytyy sieltä nyt jotain yrittää ettiä niin vain hiukkasen jotain pientä sain raapittua kasaan. Yli helppoa! Onkohan ne vielä täysikasvuisinakin noin vähätuotoksisia? :) Nimikisaa johtaa reilusti Nimet Pilvi ja Utu. Vielä kolme viikkoa äänestys aikaa! Änestäkähän!
Hyvin ovat tytöt alkaneet kesyyntyä ja hihnassa liikkuminenkin sujuu jo melkoisen hyvin. Kerran painelivat sähkölangan ali kun moottoripyörä päristeli melko likeltä ohi. Muuten ovat pysyneet hyvin langoissa. Mamman kiltit uuhet! <3 Ovat vielä oleet täällä meidän pihalla, mutta huomenna on sitten eka päivä viedä ne laitumelle. :)

Mitä lampaille nimiksi?

Huomatkaa vieressä oleva kysely ja osallistukaa. :)
Vastauksia voi laittaa useamman. :)
Kysely on auki kuukauden. :)

Lampaan kesyttäjät.

Lampaat haettiin sunnuntai iltana ja olivat alkuun melkoisen arkoja ja vauhkoja, kun joutuivat emosta eroon ja uuteen kotiin. Voip olla että herätettiin hiukan hilpeyttä ajaen keskustan ohi kaksi lammasta farmarin takakontissa määkien. :)
Eka vuorokausi sitten kuluikin lampolaan tutustuen.

 Tämä valkeampi on selvästi rohkeampi ja uteliaampi.

Maanantaina päätin sitten päätin ottaa ne ensimmäistä kertaa hihnassa ulos.
Olisi pitänyt saada videolle se kerta! Oli nimittäin aikamoista kohellusta, kun kaksi lammasta ensimmäistä kertaa elämässään pannat kaulassaan hihnassa yrittävät sinkoilla vauhkoina sinne tänne. Kärsivällisyydellä kuitenkin onnistuu. :) ja lopulta ne söivät rauhallisesti ruohoa ja antoivat kosketella. Tiistaina päätin rakentaa takapihalle pienen "kesytystarhan" jonne jo aamusta osattiin kulkea hihnassa melkoisen mallikkaasti edelliskertaan verraten! :)
Lapset ovat mainioita lampaan "kesyttäjiä" voikukkineen.
Tänään ne jo tulevat tarhassa vastaan, kun tarhaa lähestyy, mutta saattavat vielä hiukan perääntyä, kun niitä yrittää koskettaa, mutta siihen löytyy oiva apu, voikukat tai rehu. Silloin unohtuu arkuus, kun suu mussuttaa, niin jo annetaan koskettaakin. Yöksi olen vienyt päkätit vielä lampolaansa.
Muutaman päivän kuluttua rupean viemään niitä jo laitumellekin, kunhan hiukan vielä paremmin oppivat meidän perheen ihmisiin, ääniin ja eläimiin. On sitten helpompi saada ne sieltä kiinni, kun ovat ensin oppineet luottamaan meihin.

 Lapset tykkää kyllä niistä kovasti ja ovat innoissaan.

Miko odottaa kovasti hetkeä milloin pääsee niitä taluttamaan.

Huomenna pitäisi suorittaa operaatio lampaan pesu. Karsinaansa ovat sotkeneet paljon vähemmän kuin ajattelin.

Penni ei välitä lampaista yhtään. Päinvastoin on päättänyt käyttäytyä kuin niitä ei olisikaan. Nappi ja etenkin Taru ovat kiinnostuneita ja vinkuivat ja vinkuvat yhä välillä niiden perään. Yrittivät lampaiden lähelle, mutta ottivat sitten aidasta tällit. Taru kiljui kuin päätä olisi irti leikattu. Nappi tyytyi ulvahtamaan ja loikaamaan kauemmaksi. Kerrasta oppi Nappi, Taru kokeili tänään uudestaan - tosin todennäköisesti vahingossa, sillä ei pyrkinyt sillä hetkellä lammastarhaan vaan liikkui sen likellä. Eivät ole yrittäneet sen koommin mennä liian likelle aitaa mennäkseen sen ali, vaikka sen takaa kyllä lampaita tarkkailevat. Ne tietävät kyllä milloin sähkö on pois päältä, sillä heti, kun lampaat on illalla viety pois tarhasta ne menevät lankojen ali tarhaan, mutta vasta, kun sähkö on pois päältä. Fiksuja koiria.

Karitsojen haku viivästyy.

En päässytkään tänään karitsoja vielä hakemaan, kun meidän tyttö sairastui ja vietin viime yön ja tämän päivän sairaalassa lasten osastolla. Lähipäivinä yritämme uudestaan. :)

Rakennetaan lampolaa. :)

Meidän talon takana on sellainen joutava kuusinen jonkin verran kivikkoinen rinne, jolla ei ole juuri mitään käyttöä. Mietin miten sitä aluetta voisi käyttää ja tasata ja totesin, että tällä hetkellä ainakin ainoa eläin mitä sinne voisi sijoittaa on vuohi tai lammas ellen sitten saisi korkeasaaresta vuorikauriita.. ;)
Vuohet on kivoja, mutta ne on tosi aitureita ja tulevat melkein minkälaisten aitojen yli tai läpi tahansa halutessaan ja koska alue on varsin haasteellinen aidata päädyin lampaisiin.
Ne saavat ruveta tallaamaan, tasoittamaan ja lannoittamaan aluetta olemisellaan. Ehkä sinne voi joskus hamassa tulevaisuudessa ottaa vaikka miniaasin?
Rakenteilla on pienehkö vajaan 8 neliön rakennus seinään upotetulla ruokintapöydällä. Nyt on pystyssä vasta runko ja katto pelteineen. Sisäseiniä levytetään parhaillaan, sillä rakennuksella on kiire valmistua käyttökuntoon. Seinien kevyt eristys ja ulkovuoraus tehdään myöhemmin ajan kanssa.
Sain edullisesti filmivanerin n. 1m x1m paloja ja suurempia venerilevyjä, joilla rakennusta levytetään. Hiukanhan siitä tulee sellainen palapeli, mutta en rupea maksamaan filmivenerista lähes 60euroa neliö.
Katto on vielä levyttämättä, koska saan eräältä purkutyömaalta vanhaa villaa, jota on tarkoitus käyttää katon eristykseen ja villaa ei ole vielä purettu.

 

Talonpuoleinen aita tehdään laudasta ja sivuille ja takarajalle tulee sähköpaimen.

Tässä päätin, että penniäkään ei laiteta aitaan rahaa, vaan se on rakennettu mieheni työmaalta saaduista risulavoista. Hiukan olen hikeä vuodattanut ja eräänkin lavan purkanut lautoja irroitettaessa. Vielä pitäisi aitaa tehdä noin 20 metriä, mutta sillä ei ole enää akuutti kiire vaan koirien vanha aita ajaa siellä asian toistaiseksi. Tässä kohden vanha aita oli sen verran heikko, että ei olisi kestänyt lampaiden "nojailua" vaikka koirat pitikin pihan puolella.

  Tänään kävin myös ostamassa K-maataloudesta akkukäyttöisen sähköpaimenen, jolla on tarkoitus aidata pellolle laidun päiväkäyttöön. Lampaat siis asuvat illat, yöt ja talvet tässä metsätarhassa ja laiduntavat kesällä päivisin pellolla. Opetan ne kulkemaan sinne ees taas riimussa - mitähän siitä mahtaa tulla?

Mukaan jäi kaupasta kaikkea muutakin, turveharkkoja, aitaustarvikkeita, rehua, heinäverkko, mineraalikivi telineineen, juoma-astia, auton akku purkaamolta.

Uuhi karitsat alkuun kaksi kappaletta haemme kesäkuun alkupuolella. Ne ovat vielä hyvin pieniä, juuri vieroitettuja eivätkä ole vielä olleet edes ulkona. Ne saavat totutella alkuun asumaan tulevassa karsinassaan, jonka jälkeen saavat tutustua metsätarhaan ja lopuksi laitumeen. Saattaapi olla, että myöhemmin astutan toisen tai molemmat ja jätän vielä yhden syntyneen karitsan meille kolmanneksi, niin sitten on lauma koossa eikä vain pari, mutta sen aika näyttää. Mutta hyvin nuo tuntuvat monessa paikassa pareittainkin pärjäävän.

Sellaista touhua tällä suunnalla.